Vaellus on alkanut

     Pääsiäisvaellus.
     Ristin tie.
     Palmusunnuntaista pääsiäiseen jatkuvalla matkalla olen itse lähetystyön kohde. Minulle matka ei ole täydellinen, ellen pääse elämään sen jokaista vaihetta päivä kerrallaan. Opiskeluaikana vaelsin kuunnellen Andrew Lloyd Webberin rock-oopperaa Jesus Christ Superstar ja vaikka sitä edelleen kuuntelen ja vaikka olen edelleen sitä mieltä, että JCS on yksi maailmankaikkeuden hienoimmista teoksista, pelkkä kuuntelu tai esityksen katsominen ei minulle enää riitä. Minun on kuljettava matka itse yhdessä Kristuksen kanssa.
     Tänään, hiljaisen maanantain iltahartaudessa muistelin yhdessä seurakuntamme kanssa Herraamme Getsemanen puutarhassa. Huomenna muistelemme hänen kuulusteluaan, keskiviikkona edessämme on runneltu Kristus. Kiirastorstai ja pitkäperjantai vievät minut vielä syvemmälle, saavat ottamaan sen askeleen, jota en millään haluaisi ottaa, koska joudun sillä askeleella toteamaan oman syyllisyyteni. Mutta se askel minun on otettava, jotta oppisin pääsiäisen merkityksen.
     Pääsiäisaamua ajatellessani mieleeni tulee Alexandre Dumas'n sanat: Ihmisen on täytynyt haluta kuolla, ennen kuin hän voi tietää, kuinka ihanaa on elää.
     Kyllä, minä olen pääsiäisihminen.