Joko kaikki on sanottu?

Kirjoittelin perjantaina tämän vuoden ensimmäistä hartauskirjoitustani. Lähetinkin sen lehteen saman tien. Todella hyvissä ajoin, täytyy sanoa - useimmiten työni jäävät siihen viimeiseen hetkeen. Vähän kyllä harmitti, koska heti kun olin tekstini lähettänyt, silmiini sattui lehdistä ja blogeista samantyyppistä pohdiskelua kuin mitä itse olin vain hetkeä aikaisemmin mielessäni pyöritellyt...
     Onko kaikki jo siis sanottu? Osaanko vain toistaa jotakin jo aikaisemmin oivallettua?
     Opiskeluajoiltani muistan jollakin luennolla opettajan sanoneen jotenkin siihen tapaan, että uutta syntyy, kun itsestäänselvyydet kyseenalaistetaan. Ei ihan helppo tehtävä. Miten itsestäänselvyyksiä kyseenalaistetaan?
     Katsomalla kaikkea vielä ainakin yhdestä uudesta suunnasta?
     Joskus hetkikin Jeesuksen seurassa riittää, kuulin tänä päivänä saarnassa. Voisiko se hetki olla juuri sitä, mitä tarvitaan uuden näkökulman löytämiseksi?
     Ehkäpä. Ajattelen, että lähetystyö on pieniä hetkiä Jeesuksen seurassa. Kohtaamisia yhden ihmisen kanssa hetken kerrallaan. Kohtaamisia, jotka voivat saada aikaan suurenkin muutoksen, kun jokin siihen saakka itsestään selvänä pidetty onkin kyseenalaistettu.
     Jos näin on, jos jokainen hetki Jeesuksen seurassa on joka kerta erilainen ja uusi, jos lähetystyö pysyy siten elävänä ja jatkuvassa liikkeessä, silloin kaikkea ei ole koskaan sanottu.

Huomenna se alkaa

Huomenna se alkaa.
     Radiohartauskurssi.
     En olisi vuosi sitten taikka vielä puoli vuotta sittenkään uskonut, että tällaiseenkin ryhdyn. Tuskin osaan sitä vieläkään oikein uskoa. Sähköpostista piti tarkistaa, että viesti oli oikeasti tullut minulle. Oli se.
     On siis alettava pakata laukkua.
     Mitä pakkaisin kurssille mukaan?
     Vaatteita, joissa on mukava olla.
     Avoimen mielen.
     Vastaanottavaisen asenteen.
     Koska se ensimmäisen radiohartauteni käsikirjoitus, jonka kouluttajille joulukuun alussa lähetin, oli nimenomaan se. Käsikirjoitus. Odotan, että kurssin aikana saan ajatuksia ja työkaluja, joiden avulla voin muokata käsikirjoituksen äänitettävään muotoon.
     Ennakkotehtävänä kurssia varten piti myös kuunnella aamu- ja iltahartauksia ja kirjoittaa muistiin niiden herättämiä ajatuksia ja tunteita. Yksittäiset hartaudet herättivät tunteita laidasta laitaan, koska tunteet nousivat hartauksien asiasisällöistä. Kokonaisuutena niistä nousi kolme tunnetta: Yksi tunne oli tuttuus, sillä radiohartaudet kuuluivat lapsuuteni äänimaailmaan. Toinen tunne oli hartauksien kuunnelmallisuudesta johtuva ihailu. Kolmas tunne oli innostus.
     Minä olen innostunut tästä saamastani mahdollisuudesta kehittyä lähettinä.