Kipinä

Se on jotakin muuta kuin tavanomainen kirkko.
     Sen ikkunoista ei näe lumisia puita tai sinistä taivasta.
     Sen penkeissä ja tuoleissa ei tarvitse istua suorissa riveissä tai säännöllisissä puolikaarissa.
     Siellä voi valita, istuuko tuolissa, nojatuolissa vai keinutuolissa, sohvassa vai ikkunanvieruspenkillä, matalan vai korkean pöydän ääressä, ryhmässä vai erillään.
     Se on Jyväskylän seurakunnan Sepän Kipinä.
     Sepän Kipinä oli aivan täydellinen paikka tämän päivän aiheelle Jeesus herättää uskon.
     Uskoa ei voi käskeä, totesi pappi Niina Kari johdantosanoissaan. Niina Karin ja Heikki Ilolan välinen keskusteleva saarna herätti itseäkin miettimään, miten kasteessa lahjaksi saatu uskon siemen voi alkaa kasvaa eri ihmisissä eri aikoina ja eri tavoin. Se opetti myös, miten kristitty voi lähteä ulos maailmaan kirkon turvallisten seinien sisäpuolelta. Ei tuputtamaan vaan kohtaamaan.
     Jyväskylän seurakunta on ottanut hienon, Sepän Kipinän muotoisen askeleen kohti ihmisiä! 

"Saanko tulla sinun viereen istumaan?"

Saanko tulla sinun viereen istumaan? kysyi minulta lievästi kehitysvammainen nainen ystävällisesti hymyillen tänään Hartolan kirkossa.
     Sydämessäni läikähti.
     Tällainen on vieraanvarainen kirkko. Tällainen on hyväksyvä kirkko. Tällaiseen kirkkoon haluan kuulua ja sen viestiä viedä eteenpäin. Tällaista kirkkoa haluan olla edelleen rakentamassa.

*Autuas se kansa, jonka Jumala Herra on. (Ps. 33:12)
     Hartolassa kirkko sitä kiertävine hautausmaineen on todella keskellä kylää: heti kadun toisella puolella ovat arjen tärkeät kaupat, pankki ja kioski. Edes mikään puistoalue ei erota seurakuntaa muusta elämästä. (Toivakassa vastaava tilanne syntyisi, jos kirkon löytäisi Perälän aulasta!) Ei siis mikään ihme, että minut, toisesta kunnasta, toisesta maakunnasta ja toisesta hiippakunnasta tullut toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi.


*Sinun tykösi, Herra, minä ylennän sieluni. (Ps. 25:1)
     Tänään, kasteen lahjan sunnuntain perhemessussa Hartolassa erityisesti kutsuttuina olivat kaikki viime vuonna kastetut. Oli suuri ilo olla osallisena näiden pienten juhlapäivässä.


*Sillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat muualla. (Ps. 84:11)
     Kirkonkellojen kutsun oli kuullut moni. Kirkossa oli kaiken ikäisiä: vauvoja, isompia lapsia, nuoria aikuisia, työikäisiä, vanhuksia. Kirkossa oli ainakin yksi maahanmuuttaja ja pari kehitysvammaista, oli yksin tulleita, pariskuntia ja perheitä. Tänään koolla ollut seurakunta vaikuttikin olevan hyvin kattava läpileikkaus kunnan asukkaista. 

---
*Raamatunlauseet ovat Hartolan kirkon parvien reunatekstit. Vuoden 1933 suomennos.