Vauvastani kasvoi lähetti.Tänään, kirkastussunnuntaina, alkoi seurakuntamme rippikoululeiri. Saattelin esikoispoikani messusta toistamiseen leirille, tällä kertaa isoseksi. Kun poika messun jälkeen tarttui laukkunsa kahvaan, silmieni editse kulki kuvavälähdyksiä 16 vuoden ajalta: Maailmaan uteliaasti suhtautuvan yhdeksänkuisen taaperon konttailu neuvolan äiti-vauva-piirissä. Pikkuveljelleen tuttia suuhun huolehtiva vajaa kaksivuotias. Liukumäestä vatsallaan hiekkaan pää edeltä laskenut kaksivuotias, kun isommatkin pojat niin tekivät. Parkkitalolla kotia leikkinyt kolmevuotias. Vauvaveljestään ylpeä eskarilainen. Olipa kerran elämä -animaatiosarjan innoittamana valkosolupoliisia leikkinyt alakoululainen. Shakkipelistä innostunut yläkoululainen. Serkkupoikiaan trampoliinilla pompautteleva ysiluokkalainen. Ja nyt isonen. Lähetti, joka ohjaa ja avustaa, tukee nuorempiaan ja lukee yhdessä heidän kanssaan viestiä ylösnousseesta Kristuksesta.
Päässäni alkoi soida nuorten veisukirjasta tuttu säe: "Sillä Jumalan suuressa suunnitelmassa tämä kansa saa paikkansa..." Mitä se minulle kertoo? Sitäkö, että olihan tuo kasvu lähetiksi jo nähtävissä ihan varhaislapsuudessa?
Toivakan seurakunnan rippikoululeirin tunnelmia Kangasniemen Salmelasta voi seurata blogissa Toivakan seurakunnan nuoret. Todennäköisesti silmäilen sitä aika usein itsekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti