Meitä irrallisia, etäällä kirkosta olevia on Jäsen 360° -analyysin mukaan Suomessa noin 1,5 miljoonaa. Kirkon opille uskollisia on saman analyysin mukaan noin miljoona. Näiden kahden ryhmän lisäksi - tai ehkä niiden välissä - on olemassa kaksi muutakin ryhmää: maltilliset ja liberaalit (avomieliset).
Minä olen irrallinen. Olen aina ollut.
Mutta olenko minä etäällä kirkosta?
Olen ja en.
Olen mielelläni mukana toteuttamassa erilaisia projekteja. Tekemässä asioita, jotka ovat liikkeessä, virtaavat. Paikalleen pysähtymisestä ja leipääntymisestä haluan irti. Pysähtyneestä kirkosta etäännyn. Virtaavan kirkon liikkeessä haluan pysyä mukana.
Pysähtynyt kirkko ei voi tehdä lähetystyötä. Sanoma ei tavoita, jos sitä joutuu huutamaan paikaltaan yhä kauemmaksi. Jossakin vaiheessa kuuluvuus katoaa. Jotta voisi tavoittaa uusia ihmisiä, täytyy lähteä liikkeelle ja pysyä liikkeessä.
Lähetystyö saa voimaa yhdessä toteutetuista projekteista. Pienistä tai isoista projekteista. Koko ei ole määräävä tekijä, mutta ryhmätyö on. Yhdessä pääsee pitemmälle ja yhdessä tehden saavuttaa enemmän. Lähetyksen kirppispöytä kesämarkkinoilla tai konsertin väliaikakahvitus - ei niitä voi toteuttaa yksin, ryhmätyötä tarvitaan.
Projektit ja ryhmätyöt ovat minun juttuni.
Erilaiset yhdessä toteutettavat projektit voisivat olla monen muunkin irrallisen juttu.
Olen vakuuttunut siitä, että kirkko tarvitsee meitä irrallisia, kirkosta etäällä olevia levottomia sieluja. Pysyäkseen elävänä. Kehittyäkseen. Yksi projekti kerrallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti