sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Lapsella on oikeus

Kun valmistelin tämän päivän kolehtipuhetta, päässäni alkoi soida Sonata Arctican I Have a Right.
     Kappale ei jättänyt minua rauhaan.
     Kappale ei tämän päivän jälkeen jätä minua rauhaan. Sen yhdistäminen Suomen Lähetysseuran kolehtivetoomukseen kosketti minua syvemmältä kuin osasin etukäteen kuvitellakaan.
     Suomen Lähetysseura muistutti vetoomuksessaan meitä siitä, miten vammaiset lapset Afrikassa ovat yksi kaikkein syrjäytetyimmistä ryhmistä maailmassa. Heitä hävetään. Heidät suljetaan pois näkyvistä. Heidät lukitaan yksin pimeään huoneeseen. Heitä pahoinpidellään.
     Suomen Lähetysseura tekee työtä sen puolesta, että vammaisen lapsen perhe voisi ymmärtää, että vamma ei ole kirous tai seuraus pahasta teosta. Kaikki me, joille lapsi on tärkeä, me äidit ja isät, isoäidit ja isoisät, lapset ja lastenlapset, me tädit, sedät ja enot, me kummit ja kummilapset voimme olla mukana tässä työssä. Voimme yhdessä toimia sen puolesta, että vammainen lapsi saa ruokaa, hoitoa, kuntoutusta, koulutusta. Voimme toimia niin, että hänet nähdään arvokkaana ihmisenä juuri sellaisena kuin hän on.
     I Have a Right ei jätä minua rauhaan siksikään, että kolehtipuheen aikana katsoin kirkon etupenkeissä istuvia rippikoululaisia. Näin heidän luottavaiset silmänsä. Heidän katseensa pysäytti minut. Oli pakko nielaista:
     Isä, auta meitä pitämään huolta myös näistä lähimmistämme. Älä anna meidän unohtaa heitä. Heilläkin on oikeus.

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Taas opin uutta!

Olen nyt ollut vajaan kaksi vuotta seurakuntamme lähetystyön johtokunnassa. Tänä aikana olen oppinut, että lähetystyötä voi tehdä erittäin monella tavalla. Vain oma mielikuvitus ja luovuus ovat rajana!
     Tänään opin jälleen yhden uuden tavan: urheilulähetystyö.
     Tarkemmin ajateltuna urheilulähetystyö tuntuu kuitenkin varsin luontevalta tavalta kohdata ihmisiä. Mieleeni tuli etsimättä esimerkkejä siitä, miten jalkapallo voi toimia yhteisenä kielenä ihmisten välillä. Tai miten pakolaisleirillä jalkapallon pelaaminen voi helpottaa oloa ja tuoda toivoa ja iloa.
     Jalkapallo voi toimia siltana.
     Lähetystyöntekijät rakentavat erilaisia siltoja Kristuksen seurakuntaan.
     Urheilun ja lähetystyön voi siis yhdistää!
     Lähetysyhdistys Kylväjä on nämä kaksi asiaa yhdistänyt. Sen opin, kun tänään kolehti kannettiin urheilulähetyksen hyväksi FLOM (Finnish Lutheran Overseas Mission) Sports Clubin, vuoden 2014 alussa perustetun urheiluseuran kautta.
     Kylväjä kertoo, että urheiluseuran toiminnassa mukana olevat lapset ja nuoret oppivat sosiaalisia taitoja ja treenien yhteydessä myös terveellisiä elämäntapoja. Kaikessa toiminnassa ovat mukana ne arvot, joita tarvitaan elämässä yleisestikin: yhteistyö, toisten kunnioittaminen, kannustaminen ja peräänantamattomuus.
     Tämä on tähän saakka pelkkää hyvän urheiluseuran toimintaa.
     Lähetys ilmenee siinä, miten joukkuelajien kautta tuetaan lasten ja nuorten hengellistä kehitystä: Urheilulähetit kulkevat lasten ja nuorten rinnalla kristittyinä. Seurakuntien yhteydessä toimivissa urheilujoukkueissa pelaajat voivat hiljentyä myös hartauksiin.
     Olen iloinen, että tätä työtä saimme tänään seurakuntana olla tukemassa!