sunnuntai 27. elokuuta 2017

Holvikaarten alla

Turun tuomiokirkon holvikaarten alla lauloimme tänään päivän virtenä virren 460. Sen säkeistä mieleeni tarttuivat:

     Ja toivoon meitä rohkaise,
     yhdessä että kasvamme
     rauhassa, rakkaudessa.

Virsi johdatteli saarnaan, jossa kysyttiin: Miksi me puhumme minusta ja muista? Miksi emme puhu meistä?

     Minä ja muut.
     Me.
     Tarkoittavatko ne samaa vai eivät?
     Jos tarkoittaisivat, me emme tarvitsisi sateenkaarimessuja tai Pride-tapahtumia. Jos tarkoittaisivat, me emme tarvitsisi kynttilä- ja kukkameriä muistuttamaan meitä siitä, että meillä on vielä paljon tehtävää tässä maailmassa. Koska me tarvitsemme kaikkia näitä, me emme osaa vielä puhua meistä, vaan me teemme eron minun ja muiden välille.
     Kirkolla on tehtävä: Opettaa meitä puhumaan meistä. Opettaa meitä kohtaamaan ihminen ihmisenä ja kohtelemaan ihmisiä ihmisinä. Opettamaan meitä olemaan lyömättä leimoja.
     Virren 949 sanoin:

     Kirkko olkoon niin kuin puu,
     se saakoon kasvaa, missä tahdot.
     Näyttäköön se meille suuntaa
     kohti taivasta, oi Herra.
     Hedelmän ja varjon suokoon,
     sekä lämpöä ja voimaa.
     Kirkko nimeäsi kantaa,
     elämää puu meille tuokoon.

Meitä muistutettiin tänään, että hyvät teot tuottavat hyviä tekoja. Sitä kirkon tehtävää meidät kaikki on kutsuttu toteuttamaan.

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Käytä lahjojasi

Seurakuntamme strategiassa 2014-2017 yksi keino kohti visiotamme on ottaa kaikki seurakuntalaisten lahjat käyttöön.
     Ensi kuulemalta ja strategiatyöskentelyn turruttamana tuo kuulosti omaan korvaani siltä, että tarkoitus on imeä ja repiä kaikista kaikki mahdollinen irti. Muistan heittäneeni ilmauksesta herjaakin. Huonoa herjaa.
     Tänään tuo herja kolahti omaan nilkkaani, kun jumalanpalveluksen saarnapuheessa muistutettiin: Käytä lahjoja, jotka olet saanut, iloksi ja hyödyksi toisille. Ja kysyttiin: Näenkö omat lahjani? Autanko muita käyttämään omia lahjojaan?
     Käytänkö? Näenkö? Autanko? Vertaamatta itseäni muihin?
     Vastaus taitaa olla ei.
     Ja kuitenkin tilaisuuksia kyllä-vastauksiin olisi joka päivä.
     Lähetystyössä on tilaa kaikkien ihmisten kaikille lahjoille: Kristuksesta voi kertoa kirjoittamalla, puhumalla, soittamalla, laulamalla, tekemällä - rakastamalla. Lähetti voi auttaa toista ihmistä näkemään omat lahjansa osoituksena Jumalan suuresta rakkaudesta ihmistä kohtaan. Lähetti voi rohkaista toista ihmistä jatkamaan ikuista viestiä juuri sillä tavalla kuin se hänelle luontaista on.
     Olin valmistanut tämän päivän jumalanpalvelukseen esirukouksen. Saarnan aikana kirjoitin sanoja uuteen muotoon: Anna meidän jokaisen käyttää sinulta saamiamme lahjoja ja löytää oma paikkamme ja tehtävämme seurakunnassasi.