maanantai 23. toukokuuta 2016

Lähetä minut

Minä kuulin Herran äänen sanovan: - Kenet minä lähetän? Kuka lähtee sananviejäksi? Niin minä vastasin: - Tässä olen, lähetä minut! (Jes. 6:8)
     Tuo kolahti eilen kirkon penkissä istuessani: Tässä olen, lähetä minut!
     Ilmaus toi mieleeni ihmisen, joka seisoo Herransa edessä kädet auki, kämmenet ylöspäin. Mitään hänellä ei ole käsissään, ei mukanaan, vain vaatteet päällään. Mikä juuri hänet on saanut vastaamaan Herransa kysymykseen myöntävästi?
     Mikä meidät saa vastaamaan myöntävästi, tarjoutumaan vapaaehtoiseksi?
     Pohdiskelin tuota edelleen, kun nousin seurakunnan mukana kuulemaan päivän evankeliumia. Ja yllättävä asia tapahtui. Evankeliumiteksti vastasi minulle: Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita. (Joh. 3:8)
     Tuuli kiehtoo minua. Tuuli tekee mitä tahtoo. Siinä on voimaa. Se voi hivellä hellästi ja se voi repiä maasta juurineen. Sen tuntee, mutta sitä ei näe. Samoin on Pyhän Hengen laita.
     Kun Pyhän Hengen tuuli saa tarttua meihin ja kuljettaa, kun uskallamme antautua lentämään tuulella, silloin me vastaamme: Tässä olen, lähetä minut!
     Ja sen vastauksen mukanaan tuoma vapauden tunne voittaa monin kerroin kaikki matkalla eteen tulevat esteet. Vastatessaan tietää joutuvansa vaikeuksiin. Tietää, että tulee hetkiä, jolloin katuu, että tarjoutui vapaaehtoiseksi. Mutta tietää myös, että kieltäytyminen ja paikalleen pysähtyminen olisi sama kuin kuolema.

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Äidin rukous

Piia Perkkiön runo Äidin rukous kuvaa äidin ajatuksia, mutta samalla se antaa sanat kirkko-äidille.

     Siunaa ja varjele heitä, jotka annoit minulle Jumala.
     Auta minua hyväksymään eron kipu, kun heidän on aika lähteä luotani jatkamaan elämäänsä muualla, etsimään tietänsä ja tehtäväänsä.
     Auta minua muistamaan, etten muutu tarpeettomaksi vaikka minun täytyy astua sivuun.

Voi olla, että joskus seurakuntalaisen on otettava etäisyyttä, jotta voisi uudestaan nähdä kirkon merkityksen. Erot voivat auttaa myös kirkkoa kasvamaan. Jokainen ero on viesti, joka on syytä ottaa vakavasti. Elävä kirkko ei pysähdy paikalleen, vaan kuuntelee ja kuulee ja sillä tavoin osoittaa olevansa tarpeellinen. Se osaa ottaa vastaan ne, jotka tulevat takaisin.

     Auta minua kestämään se, etten voi suojella heitä kärsimykseltä, en voi estää heitä haavoittumasta.
     Anna minun olla paikalla, kun he tarvitsevat auttajaa, kuuntelijaa, ymmärtäjää.
     Ja anna minulle viisautta ja sävyisyyttä ottaa vastaan apua heiltä, kun on sen aika.

Kirkkoon kuuluminen ei poista kärsimyksiä, mutta se voi auttaa käsittelemään niitä ja pääsemään niiden yli. Yksittäinen seurakuntalainen voi auttaa kirkkoa kasvamaan ympäröivässä maailmassa. Pieni teko voi muuttaa paljon, jos siihen annetaan mahdollisuus.

     Auta meitä antamaan toisillemme anteeksi virheet ja vääryydet, joihin olemme syyllistyneet.

Keskusteluyhteys seurakuntalaisten kesken ja eri kirkkojen välillä on paras tae siitä, että viesti liikkuu ja tavoittaa yhä uusia ihmisiä. Virheitä sattuu, mutta virheiden ei pidä antaa kasvaa muureiksi. Isoin virhe on, jos virhettä ei tunnusta, pyydä anteeksi ja anna anteeksi.

     Sinun armosi varassa elämme, me äidit ja äidittömät, lapset ja lapsettomat, siunaa ja varjele kaikkia meitä, Jumala, sinä kaikkien luoja ja holhooja.

Aamen.