maanantai 26. syyskuuta 2016

"Marja, minä nukuin pommiin!"

Nuo ystäväni sanat olivat aivan täydellinen alku hienolle sunnuntaipäivälle! Spontaanille, lämpimälle, elävälle, koskettavalle ja hoitavalle lähetyspyhälle eilen Keuruulla. Emmekä me edes myöhästyneet. Oikeastaan. Alkuvirren aikana astuimme kirkkoon sisälle ja ennen vuorotervehdystä istuimme jo penkissä.
Laulusi soikoon Jumalan tulta,
syttyköön soihtu kuin roihuten.

-Pekka Simojoki
Jyväskylän rovastikunnan lähetyspyhä Keuruulla alkoi jumalanpalveluksella, jossa saarnasi Tansanian luterilaisen kirkon Victorianjärven itäisen hiippakunnan apulaispiispa Oscar Lema. Pyhä jatkui lähetyslounaalla ja -juhlalla ja päättyi majataloiltapäivään Pekka Simojoen ja EtCetera-kuoron sekä piispa Oscar Leman, evankelista Ilkka Puhakan ja Lapuan hiippakunnan hiippakuntasihteeri Jukka Jämsenin kanssa.
     Lähetysjuhlassa piispa Oscar Lema kertoi, mitä kirkon työ on Tansaniassa. Se on lasten ja nuorten kristillistä kasvatusta. Se on ennakkoluulojen poistamista ja ihmisarvon antamista albiinoille. Se on uskosta puhumista yhdessä maallikkosaarnaajien kanssa jokakesäisellä lähetysviikolla, missioviikolla, heimouskontojen alueilla.
     Piispan sanat muistuivat mieleeni, kun tänään pohdimme vuoden 2017 toimintasuunnitelmaa oman seurakuntamme lähetystyön johtokunnan kokouksessa. Jos tavoitteenamme on lähellä ja kaukana olevien lähimmäistemme tukeminen, mitä muutakaan keinot ovat kuin kristillistä kasvatusta, hyväksyvän asenteen juurruttamista ja Jeesuksesta puhumista.
     Sillä kuten Ilkka Puhakkakin sanoi: Lähetystyö ei ole lähetystyötä, ellei puhuta Jeesuksesta. 

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Seuroista se alkoi!

Tämä pyhäpäivä oli Rauhanyhdistyksen kirkkopyhä seurakunnassamme; messun jälkeen pidettiin seurat.
     Oli hämmentävää, miten heti seurojen alettua mieleeni nousi erittäin elävä muistikuva ajalta, jolloin olin lapsi ja istuin kesäseuroissa Alajärven kirkkorannassa. Muistin auringon tuoksun ja puupenkin tunnun. Muistin lasten äänet, eskimopuikot, ihmispaljouden synnyttämän taustakohinan ja sen, miten kaiuttimista kuuluva seurapuhujan ääni sekoittui tuohon kaikkeen. Muistin laulujen sävelkulun. En erityisesti muistanut kyllästymisen tunnetta, vaikka tiedän kyllä olleeni kyllästynyt pitkään paikoillaan istumiseen ja puheisiin, jotka kävivät yli lapsen ymmärryksen.
     Muistoni oli lämmin muisto.
     Tänä päivänä seurapuhuja lainasi Jeesuksen sanoja: Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät. (Joh. 20:21) 
     Puhujan sanat, että tänä päivänä me olemme Jeesuksen todistajia maailmassa, saivat minut tajuamaan, että rovastikunnallinen lähetysleiri puolitoista vuotta sitten ei ollut ollutkaan alku. Jotakin oli juurtunut minuun jo kymmeniä vuosia aikaisemmin lapsuuteni kirkkorannassa, vaikka en sitä vielä silloin ollut osannut ajatellakaan.
     Tänä päivänä seuroissa lauletut virret Nyt Herran hyvyydestä ja Kaitse, Jeesus, paimen hyvä kuvastivat huolenpitoa. Tuon huolenpidon alla kasvoin ja sen alta kasvoin irti päästäkseni tänään näkemään sen vaikutukset elämääni.
     Tunteakseni tänään kiitollisuutta.