sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Pyhä Kolminaisuus

Yksi kolmessa, kolme yhdessä. On hauska huomata, mikä milloinkin saarnassa saa ajatukseni liikkeelle. Tänään se oli tuo kolmiyhteisen Jumalan määritelmä.
     Olen joskus ääneen sanonut, että ihmiselle, joka on opiskellut valon aalto-hiukkasluonnetta, kolmiyhteisen Jumalan käsite ei pitäisi olla teoriassa mikään mahdoton ymmärrettävä. Vaikka kirkkoisä Augustinus on sanonutkin: Jokainen joka kieltää Kolminaisuuden, on vaarassa menettää pelastuksensa. Ja jokainen joka yrittää ymmärtää sitä, on vaarassa menettää mielenterveytensä.
     Yksi kolmessa, kolme yhdessä.
     Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta.
     Kolme muskettisoturia oli ja on edelleen yksi lempitarinoistani. Siinä Athos, Porthos ja Aramis toimivat kuin yksi soturi. He ovat yhden muskettisoturin kolme eri puolta: jos yksi kolmesta puuttuu, kokonaisuus ei toimi kunnolla. Aivan vastaava kolmen kokonaisuus on Phileas Fogg, Passepartout ja Tico espanjalaisessa klassikkopiirrossarjassa Matka maailman ympäri 80 päivässä. Tai Harry, Hermione ja Ron Harry Potter -sarjassa. Jokainen meistä tietää ja tunnistaa varmasti vielä monia, monia muitakin kolmen kokonaisuuksia, jotka omalla tavallaan tekevät ymmärrettäväksi kolmiyhteistä Jumalaa: Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä. Järjellä Kolminaisuutta ei tarvitse minusta edes yrittää ymmärtää, riittää kun ymmärtää sydämellään. Silloin voi ymmärtää myös lähetystyötä.
     Isä lähettää, Poika toteuttaa, Pyhä Henki tekee eläväksi. Tämä saarnan kohta kiteyttää lähetystyön. Meidät on lähetetty tekemään, Pyhän Hengen vaikutuksesta me teemme. Luovasti. Keinot löytäen.

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Synttärit

Helluntai. Kirkon syntymäpäivä. Pidimme seurakunnassamme kaverisynttärit lähetysteemalla: messun jälkeen katoimme pöytään lähetyslounaan ja järjestimme lähetysarpajaiset, lauloimme ja puhuimme lähetystyöstä.
     Kaverisynttärikutsua olimme levittäneet myös Lähetysyhdistys Kylväjän kautta, koska lähetyslounaalla oli Skypen välityksellä mukana myös seurakuntamme uusi nimikkolähetti, Itä-Siperiassa oleva Samuel. Oli kuin Samuel olisi vieressämme istunut, kuin olisimme livenä hänen kanssaan jutelleet, vaikka matkaa välillämme oli viitisentuhatta kilometriä!
     Synttärit olivat lämmin tilaisuus, Pyhän Hengen läsnäolon saattoi tuntea. Otimme Samuelin omaksemme. Rukoilimme hänen puolestaan hänen toivomansa virren 318 sanoin:
     Jeesus, sä ainoa heikkojen auttaja, anteeksiantaja uupumaton! Pyhyys ja puhtaus, rakkaus, virvoitus, totuus ja armahdus sinussa on.
     Kun uuvun, haavoitun, huomassas, Herra, sun, suuren ja siunatun, levätä saan. Toiset jos hylkäävät, kasvosi lempeät puoleeni kääntyvät rohkaisemaan. 

     Herrani, armahda, ohjaa ja taivuta, minne ja milloinka tahtosi vie. Neuvoilla Henkesi valaise mieleni. Tee, Jeesus, rakkaaksi ristisi tie. 
     Ainoa puhtaus, syntisen uskallus, tuskassa lohdutus: pyhyytesi. Vaatteeksi anna se! Ohjaa ja varjele jokainen askele, Jeesukseni. 
Rukouksen lisäksi annoimme koko lähetyslounaan ja lähetysarpajaisten tuoton aineellisena tukena hänen työlleen.    
     Niin, ne lähetysarpajaiset.
     Omalle kohdalleni osui numero, jolla voitin kuvan tossut. En tiedä, mihin keväänvihreät pikku tossut vielä päätyvät, mutta pystyn kyllä mielessäni kuvittelemaan, että minulla on ennen vuoden 2018 (puheenjohtajakauteni viimeinen vuosi) loppua Itä-Siperiassa kummilapsi, jonka jalkoja nuo tossut lämmittävät.
    

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Maailmassa

Tämän päivän evankeliumi (Joh. 17:18-23) sen kertoo, ei oikeastaan tarvitse sanoa enää yhtään mitään muuta:
     Jeesus rukoili ja sanoi:
    ”Isä, niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät. Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä.
    Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.
    Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.”

     Meidät on lähetetty maailmaan.
     Helatorstaina Ähtärin kirkossa pidetyssä Lapuan hiippakunnan seurakuntien yhteistyötapaamisessa piispamme Simo Peura toivotti päätössanoissaan meille kaikille rohkeutta lähteä, rohkeutta mennä eteenpäin. Rohkeutta uudistaa rakenteita, mutta ennen kaikkea rohkeutta uudistua hengellisesti. Vapaaehtoisesti. Ei väkisin, vaan omasta halustamme. Rohkeutta olla jäämättä paikoilleen siksi, että Kirkolliskokous hylkäsi seurakuntarakenneuudistusehdotuksen. Vaan rohkeutta mennä eteenpäin juuri siksi. Lähetettyinä. Lähetyksen henki sisällämme.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Kaksi pisaraa


Virtaavan veden äärellä syntyneenä kaipaan virtaavaa vettä. Ehkä kaipuu on periytyvää, sillä kuopukseni pysähtyy kouluautolta kotiin kävellessään katsomaan ojassa virtaavaa vettä. Olen muutaman kerran päässyt vierestä seuraamaan, miten hän kiiruhtaa tuon minikokoisen vesiputouksen luo ja vain seisoo hiljaa ja katsoo veden liikettä. Onneksi keskisuomalaisessa maastossa on korkeuseroja, niin että löytyy ojia, joissa vesi virtaa!
     Tämän päivän, rukoussunnuntain, saarnasta kuulin sanat: Rehellinen rukous muuttaa maailmaa. Saarnassa viitattiin lähetystyön alkuaikoihin Kiinassa: aivan kuin valtava Jangtsejokikin saa alkunsa vuorilla kahdesta toisiinsa yhdistyvästä pisarasta, niin myös Kristuksen kirkko voi levitä vaikka kuinka laajalle alueelle hyvin pienestä alusta. "Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään." (Matt. 18:19-20)
     Toivakan seurakunnan uusi nimikkolähetti on Lähetysyhdistys Kylväjän Samuel, joka on aloittamassa työtään Itä-Siperiassa Sahan tasavallassa. Olen iloinen, että saan olla alusta alkaen mukana tukemassa hänen työtään ja rukoilemassa sen puolesta. Yhtenä lähettävän seurakunnan jäsenistä saan olla se toinen pisara.

maanantai 4. toukokuuta 2015

Rakastakaa heidät joukkoomme

     Nuoreni siunattiin isosen tehtävään seurakunnassamme. Lähetiksi.
     Nuorelleni, kuten muillekin nuorille, pappi kohdisti seuraavat sanansa: Jos teidän eleistä näkyy innostus seurakuntaan ja hengelliseen elämään, se tarttuu lapsiin ja rippikoululaisiin helposti. Monella tapaa teidän innostuksenne on jopa merkittävämpää kuin papin, diakonin tai nuorisotyönohjaajan: nuoret seuraavat toisia nuoria. Rakastakaa teitä nuoremmat joukkoomme.
     Koko muulle seurakunnalle annettiin tehtäväksi rakastaa sekä isoset että kaikki muutkin nuoret osaksi seurakuntaa.
      Päivän evankeliumitekstissä tämä sama sanottiin Jeesuksen suulla: Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. --- Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. (Joh. 15:12,16)
     Kaikkialla puhutaan suvaitsevaisuudesta. Sana kiristää hermojani. Sillä on minulle negatiivinen kaiku. En halua olla suvaitsevainen, suvaitsevaisuus kertoo ylimielisyydestä. Sen sijaan tahdon opetella hyväksymään. Itsensä ja toisen hyväksyminen saa voimansa rakastamisesta ja siitä, että meidät on valittu. Meidät on hyväksytty. Meitä on rakastettu.