maanantai 28. syyskuuta 2015

Me saavuimme juhlimaan

Osallistuin eilen kirkkokahveille, jotka oikeastaan olivat syntymäpäiväjuhlat. Tilaisuus oli lämminhenkinen, lähetyshenkinen ja erityisesti yhteiskristillinen. Vieraita, kahvittelijoita oli paitsi omasta seurakunnastamme myös vapaista suunnista. Kaikki mahtuivat saman katon alle ja kaikki tuntuivat viihtyvän. Iloitsin siitä.
     Lauloimme yhdessä. Kuulimme kertomuksia, tarinoita ja sattumuksia Venäjän-lähetysmatkoilta. Kuulimme Niinan laulavan. Kuulimme siitä, mihin kaksi tavallista kättä pystyy, miten jokin pienen pieni seikka saattaa johtaa valtavaan muutokseen. Kaikki tämä yhdessä valoi rohkeutta ja uskoa tulevaan. Sekin teki iloiseksi.
     Kolmas asia, josta iloitsin, oli se into, jolla juhlavieraat halusivat tukea seurakuntamme nimikkolähetin ja Kylväjän työtä Itä-Siperiassa, Jakutian tasavallassa. Samuel, kuljemme rinnallasi ja rukoilemme sinun ja työsi puolesta!
     Kiitos, Sointu, juhlistasi! Monia armorikkaita vuosia sinulle!

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

I have a dream!

"I have a dream!" oli myös tämäniltaisen Ilta Lauran kanssa -talk shown otsikko. Ilta oli Toivakassa, Upilla. Se ei ollut elämäni ensimmäinen Ilta Lauran kanssa. Se oli toinen. Ensimmäisen olin kokenut Jyväskylässä Rentukassa pari vuotta sitten, ja siitä illasta asti on lompakossani kulkenut tämä saamamme raamatunlause: Jeesus sanoi: "Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan." (Joh. 6:35)
     Ilta Lauran kanssa oli jättänyt jäljen.
     Ilta Lauran kanssa jätti jäljen myös tänä iltana. "I have a dream!" laittoi miettimään omia unelmiaan. Se laittoi miettimään sitä, onko minulla unelmia.
     Yksi unelmani on se, että Toivakan seurakunta olisi joskus sellainen kuin tuhkakeskiviikkona 2014 valtuustoseminaarissa kertomassani sadussa seurakunnan työntekijöille ja luottamushenkilöille maalailin:


Olen nyt vajaan vuoden ollut seurakunnan lähetystyön johtokunnan puheenjohtaja ja minusta tuntuu, että meillä on sellainen johtokunta, joka jakaa unelmani.

"I have a dream!" antoi energiaa.
"I have a dream!" antoi siivet.
"I have a dream!" vakuutti, me pystymme.

Kiitos Laura!
Ja kiitos Lauran vieraat: Pirkko-Liisa, Arja ja Jari-Pekka!

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Erilaisia tehtäviä

Työtehtäviä, kotitehtäviä, talkootehtäviä. Lupauksia, velvollisuuksia, tarjoutumisia. Aikaan sidottuja tehtäviä ja aikatauluttamattomia tehtäviä. Helppoja rutiinitehtäviä, haastavia tehtäviä. Tehtäviä jotka voi delegoida, tehtäviä jotka on tehtävä itse.
     Kristittyinä meillä on palvelutehtävä. Jokaisella omamme. Sen on Isämme Jumala meille syntymässämme antanut, ja hän odottaa meidän hoitavan sen niin hyvin kuin pystymme. Siten voimme jokainen viedä ilosanomaa eteenpäin. Ei lähetystyö pelkkiä julistustehtäviä sisällä, vaan tarvitaan sihteereitä, emäntiä, autonkuljettajia, teknikoita, graafikoita, liikunnanohjaajia, sähköasentajia, siivoojia, lastenhoitajia, opettajia... Meitä kaikkia. 
     Tämän päivän epistolatekstissä Paavali puhui omasta tehtävästään: Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto. Mutta jos jään tähän elämään, siitä hyötyy tehtäväni. En tiedä, kumman valitsisin, olen kahden vaiheilla. Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein parasta. Teidän vuoksenne on kuitenkin parempi, että jään eloon. (Fil. 1: 21-24)
     Teidän vuoksenne. 
     Paavalilla oli tehtävä. Vankilasta käsin hän tsemppasi filippiläisiä kehottaen heitä hoitamaan omat tehtävänsä nurisematta ja iloitsemaan Herrassa.
     Tunnustan tunteneeni piston sydämessäni.
     Mutta samalla Paavalin esimerkki kannusti: jos kerran Paavali vankilassa, niin kyllä minäkin!

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

"Riennä riemuin eespäin vaan"

Aina ei tiedä, itkisikö vai nauraisiko.
     Hannu Musakka lauloi tänään 70-vuotisjuhlakonsertissaan: Riennä riemuin eespäin vaan tietä Jumalasi, joskin löydät määrämaan vasta kuollessasi!
     Noin oli laulettu seurakunnan poikakerhon lopuksi 1950-luvulla. Pystyinkin erittäin elävästi näkemään silmissäni, miten reippaat poikakerholaiset tuota laulua lauloivat. Aikansa kuva.
     Kaipa tuo voisi toimia vielä nytkin. On vain niin, että usein matkantekomme on sellaista vastatuuleen ja ylämäkeen paarustamista, että siitä on riemumieli kaukana. Paljon helpompi olisi vaihtaa suuntaa tai ainakin lysähtää istumaan niille sijoilleen kuin jatkaa matkaa eteenpäin. Ylipäänsä jatkaa, rientämisestä ja riemumielestä puhumattakaan.
     Lähetystyössä yhtä eteenpäin vievää askelta seuraa monesti kaksi askelta taaksepäin. Silloin kysytään lujuutta pysyä tiellä. P.J. Hannikaisen laulu jatkuu: Ällös pelkää yötä maan: taivaan tähdet loistaa! Luota Herraan Jumalaan, Hän voi varjot poistaa!
     Luota.
     Usko.

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Messu on lähetystyötä

Seurakuntamme on sitoutunut jumalanpalveluselämän kehittämiseen. Uudistuksia on tehty, ja tänä vuonna erityisesti on panostettu opitun syventämiseen. Tänään meitä luottamushenkilöitä ja työntekijöitä olivat kouluttamassa Markku ja Johanna Sarento Hengen uudistus kirkossamme ry:stä. He opettivat ja johdattivat keskustelua yhteyden messusta. Sen jälkeen osallistuimme yhteyden messuun.
     Tekemällä oppii parhaiten.
     Toteamus on minulle tuttu 4H-toiminnasta. Mutta toimii se muussakin kontekstissa. On mielenkiintoista, että teoriassa olen osannut sen, mitä koulutuksessa kuulin messun kehittämisestä. Tai ehkä olisi oikeampi sanoa, että messun kehittämisen kolme ulottuvuutta eivät tuntuneet minusta vierailta. Messun kontekstuaalisuus, yhteisöllisyys ja hengellisyys. Samoihin teemoihin olen törmännyt ennenkin. Vielä useammin olen vastaavaa kuullut opetuksen kehittämisestä tai viestinnästä puhuttaessa. Mitä sanotaan, miten sanotaan ja syntyykö vuorovaikutusta, kolahtiko.
     Tunsin tänään sisäistäneeni, oppineeni jotakin. Nyt on aika ottaa seuraava askel ja lähteä soveltamaan. Ja oppimaan samalla lisää. Oppimaan lisää siitä, että silloin kun nuo kolme ulottuvuutta, kontekstuaalisuus, yhteisöllisyys ja hengellisyys, ovat olemassa ja tasapainossa, messu on yhteyden messu. Silloin messussa Sana ja seurakuntalaiset kohtaavat toisensa ja vuorovaikuttavat keskenään sanan kautta. Silloin messu hengittää.
     Ja silloin messu on lähetystyötä. Silloin messu antaa seurakunnalle ja seurakuntalaiselle välineet tehdä lähetystyötä, mennä ja tehdä.