sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Pelkääkö lähetti?

Tänä päivänä voi yhtä aikaa lukea, että kristityt ovat maailman vainotuin ryhmä ja että kristittyjen määrä kasvaa vauhdilla. Hämmentävää. Ja vaikka vaino ei aina pahinta mahdollisinta olisikaan, maailmassa on monia maita, joissa lainsäädännöllä rajoitetaan uskonnollisten yhteisöjen toimintaa. Ei vain kristillisten, mutta myös kristillisten.
     Miten lähetti toimii tällaisessa maailmassa? Pelkääkö hän?
     En jaksa uskoa, etteikö lähetti tuntisi myös pelkoa, mutta koska hän pystyy tekemään työtään, Jeesuksen työtä, pelko ei lamauta häntä. Hän pystyy kaiken keskellä ajattelemaan, olemaan nokkela, löytämään keinoja, reittejä ja uusia näkökulmia. Hän osaa toimia älykkäästi ja viisaasti.
     Miksi on näin?
     Siksi, koska lähetti ei toimi yksin. Hän kääntyy Jumalan puoleen. Hän luottaa Jumalan johdatukseen. Jeesus kulkee hänen vierellään.
     Tämä kirkastui minulle päivän evankeliumitekstissä ja saarnassa: Pelolle ei saa antaa valtaa. Pelon ei saa antaa lamauttaa, tehdä toimintakyvyttömäksi.
     Tästä samasta puhui Paavali kirjeessään Kolossan seurakunnalle:
     Rukoilkaa hellittämättä, valvokaa rukoillen ja kiittäen. Rukoilkaa samalla meidänkin puolestamme, jotta Jumala avaisi meille oven sanansa julistamiseen ja me saisimme puhua Kristuksen salaisuudesta, jonka vuoksi juuri olen vankinakin. Kunpa voisin tehdä sitä tunnetuksi ja puhua niin kuin minun pitäisi! Suhtautukaa viisaasti ulkopuolisiin, käyttäkää sopivaa hetkeä hyväksenne. Puhukaa aina ystävällisesti, kuitenkin sananne suolalla höystäen. Teidän on tiedettävä, miten kullekin vastaatte. (Kol. 4:2-6)

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

"Milloin Kristus sinulle kirkastui?"

Kysymys esitettiin tämän päivän saarnassa: Milloin Kristus sinulle kirkastui?
     Kysymys haastoi miettimään: Onko Kristus kirkastunut minulle? Jos on, milloin? Ja miten?
     En muista päivää, mutta muistan tapahtuman. Sen ensimmäisen kerran, josta viime kuussa tuli kuluneeksi 15 vuotta:
     Kesäkuussa 2001 kolmikuinen poikavauvani imi ensimmäistä kertaa täyden tuttipullollisen maitoa. Se oli käännekohta hänen elämässään: syntymästä saakka tarvittua nenä-mahaletkua ei enää sen jälkeen laitettu uudestaan. Se oli käännekohta minun elämässäni: kävelin seuraavana päivänä Jyväskylän kaupunkiseurakunnan kirkkoherranvirastoon ja kysyin, miten seurakuntaan liitytään. Kristus oli kirkastunut minulle. Tavalla, jota parhaiten kuvaa - sen tajusin kyllä vasta paljon myöhemmin - Jukka Leppilammen kappale Laula ihmisille.
     Tänäkin päivänä Kristus kirkastuu minulle aina uudestaan juuri ihmisissä, heidän tekemisissään, heille tapahtuneissa asioissa, kertomuksissa, tarinoissa.
     Onko Kristus kirkastunut sinulle?