sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Rakkauden tekoja

Tänään, apostoli Johanneksen päivänä, 3. joulupäivänä, sain messussa lukea päivän epistolatekstin (1. Joh. 2:28-3: 3):
Niin, lapseni, pysykää Kristuksessa, jotta hänen ilmestyessään voimme astua rohkeasti esiin emmekä joudu häveten väistymään hänen luotaan, kun hän saapuu. Kun tiedätte, että hän on vanhurskas, te myös käsitätte, että jokainen, joka noudattaa vanhurskautta, on syntyisin Jumalasta.
    Katsokaa, kuinka suurta rakkautta Isä on meille osoittanut: me olemme saaneet Jumalan lapsen nimen, ja hänen lapsiaan me myös olemme. Tästä syystä maailma ei meitä tunne, eihän se tunne häntäkään. Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on. Jokainen, joka näin panee toivonsa häneen, pitää itsensä puhtaana, niin kuin hän on puhdas ja pyhä.
Tämä päivä kertoo Jumalan suuresta rakkaudesta meitä ihmisiä kohtaan. Tämä päivä velvoittaa meidät rakastamaan toisiamme. Tänäkin päivänä sadat suomalaiset lähetystyöntekijät eri puolilla maailmaa osoittavat tätä rakkautta lähimmäisilleen.
     Tämä teksti on tämän kalenterivuoden viimeinen blogitekstini. Olen 10 kuukauden ajan etsinyt vastausta kysymykseen, mitä on lähetystyö. En tiedä, olenko tyhjentävää vastausta kysymykseen vielä saanut, erilaisia näkökulmia vain. Kuitenkin jos lähetystyö pitäisi tiivistää yhteen ainoaan sanaan, vastaisin epäröimättä:
     Lähetystyö on yhtä kuin rakkaus.

perjantai 25. joulukuuta 2015

Joulurauhaa

Jouluseimi Toivakan kirkossa
Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: - Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa. (Luuk. 2:10-14)
Nuo olivat enkeleiden tutut sanat paimenille. Sanat kuultuaan paimenet lähtivät seimen luokse katsomaan vastasyntynyttä Vapahtajaa. Aivan niin kuin moni teki tänään kiiruhtamalla jouluaamun jumalanpalvelukseen.
     Juuri ennen joulua olin lukenut Kirkko Toivakassa -kirjasta: Hiljainen ja jatkuva sade kostuttaa maata paremmin kuin voimakas rankkasade.
     Kaikille viljelijöille tuo on toki tuttua. Kirjassa viitattiin kuitenkin lähetystyöhön ja siihen, miten tärkeää lähetystyössä on jatkuvuus ja pitkäjänteisyys. Tänäkin päivänä seurakuntien nimikkolähetit eri puolilla maailmaa tekevät rauhantyötä kertomalla ilosanomaa meitä ihmisiä rakastavasta Jumalasta. He johdattavat uusia ihmisiä paimenten tavoin seimen luokse.
     Lähetystyötä ja nimikkolähettien työtä tukemalla meistä jokainen voi edistää rauhaa maailmassa. Kristuksen rauhaa.

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Joulu tulee hiipien

     Joulu tulee, hiipii hiljaa arkeen,
     tuo sieluun rauhan, toivon, vapauden.
     Joulu tulee, hiipii hiljaa arkeen,
     tuo juhlamielen kanssa kiitoksen.
     Syntynyt on Vapahtaja ihmeellinen!
     Nimi korkein kaikuu halki taivaiden!
     Seimen luota löytyy pienoinen.


Tämä Pyry Survon joululaulu tuli mieleeni tänään messussa saarnaa kuunnellessani. Kun Jeesus syntyi tallin seimeen, Jumala kumartui meidän puoleemme. Suuri Jumala kumartui pienen ihmisen puoleen.
     Lähetystyön tehtävä on kertoa, että Jumala kumartuu aina ensin meidän puoleemme. Me voimme etsiä Jumalaa, mutta Jumala etsii aina ensin meitä. Hän välittää meistä ja tahtoo pitää meidät lähellään. Meidät kaikki.
     Jeesus on luvannut: Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti (Matt. 28:20). Hän on luvannut sen ehdoitta. Hän on luvannut sen kaikille. Kaikki eivät vain vielä tiedä sitä, ja siksi sen kertominen on tärkeää.
     Meidän itsemmekin saattaa olla vaikea uskoa tuota Jeesuksen lupausta. Emme usko, koska itse syyllistymme niin usein ja niin helposti siihen, että meille kaikki ei oikeasti tarkoita kaikkia. Koska me niin usein asetamme lupauksellemme rajat, on vaikea luottaa, että on olemassa joku, joka ei rajoja aseta. Kertomalla toisille joulun sanomasta ja Jeesuksen lupauksesta kerromme samalla sitä itsellemme.
     Ja siksi joulu tulee hiljaa. Siksi että viesti menisi perille. Pysyvä ilo tulee hitaasti. Pysyvä ilo tulee vaatimattomasti, tallin seimen kautta.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Kauneimmat Joululaulut

Kolmannen adventin Kauneimmat Joululaulut - tänä vuonna lauloimme niitä rauhan puolesta. Autoimme Suomen Lähetysseuran kautta niitä perheitä, jotka elävät konfliktien ja sodan keskellä.
    Lauloimme odotuksesta ja samalla saatoimme laulaa oman "pitäisi tehdä" kiireemme taka-alalle.
    Lauloimme joulun lapsesta. Lauloimme kunnioituksestamme syntynyttä Vapahtajaamme kohtaan. Ja lauloimme siitä, miten meistä jokainen voi olla valona toisillemme. Lähellä ja kaukana.
     Lauloimme rauhasta. Lauloimme levollisuudesta ja sydämen joulusta. Lauloimme rakkaudesta.
     Ja laulettuamme saatoimme todeta, että meillä ei ollut kiire minnekään. Kauneimmat Joululaulut oli tuonut meillekin rauhan.


sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Suomalainen rukous

Ensimmäinen muistikuvani Taneli Kuusiston ja Uuno Kailaan Suomalaisesta rukouksesta on ala-asteelta: tuo laulu piti laulaa laulunkokeessa viidennellä tai kuudennella luokalla. Ei se hyvin mennyt, mutta jokin siinä jäi kuitenkin elämään, koska se on yksi niistä lauluista, joita yksin autolla ajaessani laulan. Sitä on tullut laulettua myös, kun olen keinutuolissa keinutellen vauvojani nukuttanut:
Siunaa ja varjele meitä,
Korkein, kädelläs.
Kaitse ain kansamme teitä
vyöttäen voimalla meitä
heikkoja edessäs.
Sulta on kaikki suuruus,
henki sun hengestäs.
Suomalainen rukous - vuodesta 1986 alkaen virsi 584 - kuuluu itsenäisyyspäivään. Se kertoo samaa kuin sotaveteraani Hannes Hynönen viimeisessä haastattelussaan: Kun usko pääsee lapselle sydämen turvaksi, siitä on vaikeuksien tullessa apua, eikä tarvitse tehdä pahoja itselle tai muille.
     Se on isovanhempien tekemää hiljaista lähetystyötä.