sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Täytä palvelijasi ilolla!

Otsikko on lainaus psalmirunoilijan sanoista (Ps. 86:4).
     Täytä palvelijasi ilolla!
     Menneellä viikolla lähetystyön johtokuntamme pohti tulevan vuoden toimintasuunnitelmaa. Halusimme palata touhuamisen sijasta perusasioihin: opettamiseen, kohtaamiseen, elämiseen kristittyinä. Miten sen tekisimme? Miten opettaa ilman luennoinnin tuntua? Miten kohdata ilman järjestettyjä tilaisuuksia? Miten elää luontevasti kristittynä?
     Ratkaisun avaimiin pääsin käsiksi, kun vietin tyttäreni kanssa viikonvaihteen Helsingissä:
     Menomatkalla IC-junan leikkivaunussa näin, miten eri ikäiset lapset löysivät leikkiessään keskinäisen yhteyden. Leikkivaunun leikkijuna sai kuin vahingossa kuljettajan, matkustajat ja matkatavarat. Jokainen sai rakentaa leikkiä omalla jutullaan, ideoita ei tyrmätty, kukaan ei pomottanut. Konttausikäistäkään ei jätetty ulkopuolelle. Olin jo ehtinyt unohtaa, miten nopeasti toisilleen tuntemattomat lapset voivatkaan löytää yhteisen ilon ja yhteyden toistensa kanssa. Ilman ennakkoluuloja tai ennakko-oletuksia.
     Riverdance Hartwall Arenalla oli voimaa, taitoa, huippuunsa hiottua tekniikkaa ja näyttävää estetiikkaa, mutta erityisesti iloa. Riverdance osoitti, että ilo on onnistumisen edellytys. Ilo kuvastui ryhmän kasvoilta ja liikkeistä. Esitys oli oodi ilolle!
     Herra, täytä palvelijasi ilolla! Oikea suunta ja oikeat sanat löytyvät, kun ennakkokäsitykset eivät niitä ole estämässä.

torstai 7. syyskuuta 2017

Mens sana in corpore sano

Toteutuuko yliopistomaailmassa sanonta: ”Mens sana in corpore sano” – Terve sielu terveessä ruumiissa? kysyi Jyväskylän yliopiston uusi rehtori Keijo Hämäläinen avajaispuheessaan eilen 6.9. Samaan hengenvetoon hän jatkoi, että johdon tehtävänä on huolehtia siitä, että yliopistolla on terve sielu terveessä ruumiissa.
     Mieleni palasi tuohon kysymykseen monta kertaa eilisen illan aikana, kun kirkkoneuvoston kokouksessa keskustelimme kirkon rakenteesta ja kirkon tulevaisuudesta.
     Onko kirkon sielu terve?
     Tuntui jotensakin kummalliselta, suorastaan kerettiläiseltä, esittää tuo kysymys, vaikkakin vain oman pään sisällä. Eihän tuollaista voi kysyä.
     Mutta silti kysymys ei jättänyt minua rauhaan.
     Yliopistoissa on innostuneita, uteliaita, intohimoisia tutkijoita, jotka vievät tiedettä eteenpäin tukeutuen aiemmin tutkittuun ja kyseenalaistaen sen. Missä ovat ne innostuneet, uteliaat ja intohimoiset ihmiset, jotka vievät kirkon ilosanomaa eteenpäin tässä maailmassa? Onko rakenne tukehduttanut heidät? Vienyt voimat? Ovatko he jääneet loukkuun?
     Niin, ehkä tuo ei ollutkaan loppujen lopuksi niin tyhmä kysymys.