Hartauskirjoitukset 2013


Syttyköön tuli! (PaikallisUutiset 25/2013, 26.6.2013)

Olen koko aikuisikäni pitänyt Salvador Dalin maalauksista, mutta vasta puolitoista vuotta sitten löysin teoksen, joka puhutteli minua toden teolla: ”Intohimoisen naisen muotokuva” vuodelta 1945.
          Maalauksessa ilma väreilee, hiekka on kuumaa ja kuivaa, etualalla kävelee kiven päällä yksinäinen muurahainen. Hiekasta nousee kaksi naisen kättä, joista toinen luo varjon muurahaisen ylle.
          Ensi vilkaisulla kädet näyttivät minusta hyvin eläviltä, mutta kun aloin katsoa maalausta tarkemmin, huomasin käsien olevan kuin kuolevan ihmisen kädet: luut ja jänteet erottuvat, pehmeys on poissa. Kädet on sidottu ja naulittu asentoon, joka ei tunnu luontevalta. Oikean käden ranteessa on ajan pysymättömyyden valuva kello. Maalauksessa elävintä ovat naisen tulipunaisiksi maalatut, terävät kynnet.
          Maalauksen edessä jäin miettimään, mikä naisen on sitonut ja jähmettänyt paikoilleen, mikä häntä estää toimimasta. Mitä kädet tekisivät, jos joku niistä irrottaisi kahleet? Voisiko maalauksen muurahainen, yksinäinen, pieni, hajoamisen ja muutoksen muurahainen olla se voima, joka tuuppaisi seipäät kumoon ja herättäisi kädet toimimaan? Mitä sitten tapahtuisi? Miten ympäristö muuttuisi, jos kädet saisivat vapauden toimia? Mitä kuivasta hiekasta nousisi?
          Seurakuntalaiset ovat usein kuin nuo jähmettyneet, sidotut, paikoilleen naulitut, kuihtuvat kädet. Taivasta tavoittelevat, erämaahan sidotut.  Hehku puuttuu. Rukoilen voimaa, joka murtaisi kahleet ja antaisi käsille vapauden tehdä erämaasta elävän alkamalla itse elää. Kukin omilla lahjoillaan, kukin omalla tavallaan. Meitä kaikkia tarvitaan: ajattelemaan, puhumaan, tekemään, luomaan kauneutta, rakentamaan yhdessä yhteistä seurakuntaamme, toimimaan iloiten ja intohimosta.
          Ensi sunnuntaina on Apostolien päivä, jonka väri on sama tulen punainen kuin Dalin naisen kynnet. Meidät kaikki on kutsuttu Herran palvelukseen. Otetaan se kutsu vastaan, muistetaan ja toimitaan niin kuin Apostolien päivän virressä veisataan:
          Kun Herramme tietänsä kulki,
          niin tultansa tartutti hän.
          Hän tuo vielä toivonsa julki:
          "Sen tahtoisin taas syttyvän."
          Hän Henkensä meillekin lahjoittaen
          myös tehtävän antoi niin vastuullisen:
          "Nyt menkää ja kaikille julistakaa
          jo sanaani pelastavaa"
(178:2)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti