En pidä itseäni mitenkään erityisenä kirpputoriharrastajana, mutta kun seurakuntamme lähetystyön johtokunta innostui, minäkin innostuin! Kaikkea voi kokeilla, ja omalle epämukavuusalueelle on monesti ihan suotavaakin mennä.
Moni seurakunta kerää varoja lähetystyöhön kirpputorimyynnillä. Meillä sitä ei ainakaan vähään aikaan ole kokeiltu - ei ainakaan minun puheenjohtajakaudellani, joten ehkäpä nyt oli oikea aika. Hieman progressiivisuutta varainkeruuseen! Voisiko jopa puhua oman seurakuntamme mittakaavassa varainkeruun reformaatiosta? Uudistuminen ja erilaiset kokeilut ovat terveellisiä, kertovat että ei olla jämähdetty paikoilleen. On hauska seurata, mitä tästä kokeilusta vielä ajan kanssa kehittyykään, millaisen muodon lähetystyön varainkeruu vielä saakaan.
Kahden viikon pituinen pöytävaraus näyttää vähintään suunnan. Ensituntuma kyllä on, että tämä toimii, koska lähetysihmiset ovat aktiivisia. Ja innostuneita. Myytäviä tavaroita alkoi kertyä kirpputoripöydälle kuin itsestään. Suunnasta jos toisestakin.
Samalla tulin toteuttaneeksi pienimuotoisen lähetyskasvatusprojektinkin, kun oman nuoreni rekrytoin avukseni kantamaan kasseja!
Blogissa seurataan Toivakan seurakunnan lähetystyön johtokunnan puheenjohtajan matkaa hänen etsiessään vastausta kysymykseen: Mitä on lähetystyö?
tiistai 18. lokakuuta 2016
sunnuntai 9. lokakuuta 2016
Tukea nimikkoläheteille
Kun olin lapsi, isä antoi aina kirkkopäivinä siskolleni ja minulle pienen rahan kolehtihaaviin laitettavaksi. Ehkä noista ajoista on periytynyt mielikuva siitä, että kolehtihaaviin kuuluu laittaa kolikoita.
Aika hullua.
Eihän missään sanota, että kolehdin pitää olla nimenomaan kolikoita. Eikä missään ole kerrottu sitä, mikä on oikea kolehdin määrä. Kolehtihan on lahja. Kolehdissa pidämme huolta lähimmäisestämme, annamme lahjaksi sitä, mitä olemme itse lahjaksi Jumalalta saaneet, jaamme Jumalan hyvää toisillemme. Eikä lahjalla ole määriteltyä hintaa. Meillä on lupa antaa juuri sen verran kuin itse kullekin meistä on mahdollista.
Tämä pyhä oli Jeesuksen lähettiläiden pyhä, ja tänä pyhänä kannoimme kolehdin oman seurakuntamme nimikkolähettien, Eilan ja Samuelin, työn tukemiseksi. Lahjamme kautta kerroimme, että tahdomme tukea heidän työtään. Tahdomme tehdä työtä heidän rinnallaan. Tahdomme olla viemässä riemuviestiä Jumalan armosta. Tahdomme olla lenkkeinä psalmirunoilijan ylistäen kuvaamassa ketjussa:
Herra, sinua ylistäkööt kaikki luotusi,
uskolliset palvelijasi kiittäkööt sinua!
Julistakoot he valtakuntasi kunniaa,
kertokoot mahtavista teoistasi.
Saattakoot he ihmisten tietoon Herran väkevät teot
ja hänen valtakuntansa mahdin ja loiston.
(Ps. 145:10-12)
Aika hullua.
Eihän missään sanota, että kolehdin pitää olla nimenomaan kolikoita. Eikä missään ole kerrottu sitä, mikä on oikea kolehdin määrä. Kolehtihan on lahja. Kolehdissa pidämme huolta lähimmäisestämme, annamme lahjaksi sitä, mitä olemme itse lahjaksi Jumalalta saaneet, jaamme Jumalan hyvää toisillemme. Eikä lahjalla ole määriteltyä hintaa. Meillä on lupa antaa juuri sen verran kuin itse kullekin meistä on mahdollista.
Tämä pyhä oli Jeesuksen lähettiläiden pyhä, ja tänä pyhänä kannoimme kolehdin oman seurakuntamme nimikkolähettien, Eilan ja Samuelin, työn tukemiseksi. Lahjamme kautta kerroimme, että tahdomme tukea heidän työtään. Tahdomme tehdä työtä heidän rinnallaan. Tahdomme olla viemässä riemuviestiä Jumalan armosta. Tahdomme olla lenkkeinä psalmirunoilijan ylistäen kuvaamassa ketjussa:
Herra, sinua ylistäkööt kaikki luotusi,
uskolliset palvelijasi kiittäkööt sinua!
Julistakoot he valtakuntasi kunniaa,
kertokoot mahtavista teoistasi.
Saattakoot he ihmisten tietoon Herran väkevät teot
ja hänen valtakuntansa mahdin ja loiston.
(Ps. 145:10-12)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)