sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Jeesus ragee

     Tänään palmusunnuntain messussa se taas tuli mieleeni: teos jonka löysin vähän yli kaksikymppisenä ja joka on vaikuttanut elämässäni siitä lähtien: Sir Andrew’n musiikki, Tim Ricen lyriikka – ja Ian Gillanin Jeesus raivoamassa:
     My temple should be a house of prayer
     But you have made it a den of thieves
     Get out! Get out!
Raivo tuli niin käsinkosketeltavana levyltä korviin, että kuunnellessa tuntui kuin paineaalto olisi heittänyt selkä edeltä seinään. Lempeä Jeesus raivostui ihan totaalisesti, kertakaikkiaan ragesi. Matt. 21:12-13 heräsi henkiin.
     Tuntuikin ensin niin perin ristiriitaiselta, kun samassa tämänpäiväisessä messussa Suomen Lähetysseuran kolehtivetoomus puhui Jeesuksen armahtavasta rakkaudesta. Rakkaudesta, joka muutti jo hänen fyysisen elämänsä aikana monien ihmisten, syrjäytyneiden ja halveksittujen, elämän. Miksi ihmeessä meille tuotiin yhtä aikaa eteen raivoava Jeesus ja rakastava Jeesus?
     Suomen Lähetysseura toteaa verkkosivuillaan: Kirkon tehtävä on mennä sinne, missä hyvästä sanomasta, oikeudenmukaisuudesta ja lähimmäisenrakkaudesta on puute. Tuo tehtävä kysyy tekijältään sekä kykyä rakastaa että taitoa raivota. Kumpaakinhan Jeesus osoitti temppeliä puhdistaessaan.



sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Lähetti on viestinviejä

     Tänään Marian ilmestyspäivän messussa kolehti kannettiin lapsi-, nuoriso-, ja opiskelijatyöhön Herättäjä-Yhdistyksen kautta. Kolehtivetoomuksen viesti oli puhutteleva: Sinä kelpaat. Sinä riität. Sinä et ole yksin. Se oli lähetystyön viesti.
     Lähetystyö on viestin viemistä kaikkeen maailmaan. Kaikki maailma on yhtäaikaa sekä kaukana että aivan lähellä.
     Helmikuussa Jaetut eväät -jumalanpalveluspäivillä oman seurakuntani, Toivakan seurakunnan, onnistumisia esittelimme Ihan ihmiselle mahollista -kanavassa otsikolla Soi riemuviesti Jumalan (virsi 419). Viestin vieminen on kristityn tehtävä, siitä ei neuvotella. Se miten viestiä viedään, on kyllä valittavissa. Totesimme, että kristityt ovat kautta aikain vieneet riemuviestiä eteenpäin luovia keinoja käyttäen. Luovuutta kotiseurakuntanikin on osoittanut, ei luovuus ole mihinkään hävinnyt. Keinot löytyvät aina, kun on tahtoa.
     Onko meillä tahtoa? Viedä viestiä eteenpäin. Soiko riemuviesti Jumalan?

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Virolainen sentti

     Mitä täällä taskussa nyt taas on? Tyhjennän farkkujeni taskuja ennen kuin heitän housut pyykkikoriin. Nostan esiin sentin kolikon, virolaisen. Ai niin.
     Olin viikko sitten Laukaan Papinniemessä lähetysleirillä, jolla etsimme yhdessä ja jaoimme toisillemme rovastikunnan laajuisella joukolla lähetyksen kipinöitä. Itse pystyin olemaan mukana vain muutaman tunnin, mutta ne tunnit opettivat minua tuntemaan itseäni enemmän kuin etukäteen olisin uskonutkaan. Sentin kolikon saimme jokainen leirin aikana Viron-lähetti Sakari Seppälältä.
     Virolainen sentin kolikko. Pitelin sitä jonkin aikaa kädessäni, mutta koska kolikolla ei voi lähikaupassa maksaa mitään, se ei päätynyt lompakkooni vaan taskuuni - sillä lopputuloksella, että viimeistään pyykkipäivänä kolikko tulee aina aiheuttamaan minulle harmia, kun en tiedä, minne muualle sen laittaisin kuin uuteen taskuun. Mutta juuri tässä tuon kolikon voima piilee: joka kerta kun noukin sen sormiini, muistan Sakari Seppälän kehotuksen rukoilla Viron-lähetystyön ja erityisesti virolaisten nuorten puolesta. Alle kolmasosa virolaisista on kristittyjä, rukouksillemme on tilaus. Pientä, näennäisesti vähäarvoista kolikkoa antaessaan Sakari varmasti myös tiesi, että se auttaisi meitä muistamaan tärkeän rukouksen.
     Lähetystyö on rukousta. Jokaisessa jumalanpalveluksessa muistamme esirukouksessa kirkkomme ja seurakuntiemme tekemää lähetystyötä. Voimme muistaa sitä myös muulloin. Rukouskalenterit - tai vaikkapa se virolainen sentti - virkistävät kyllä muistiamme niin, ettei asia pääse unohtumaan!

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Menkää ja tehkää

     Menkää ja tehkää.
     Ensimmäinen lähetystyön johtokunnan kokous on nyt ohitse, ja puheenjohtajan mieliala on erittäin toiveikas. Meillä on hyvä johtokunta, aktiivinen ja keskusteleva johtokunta. Meillä on johtokunta, joka oli heti valmis linjaamaan asioita ja etsimään ratkaisuja kysymyksiin. Rukoilen, että puheenjohtajana osaisin toimia niin, etten tappaisi tätä innostusta vaan osaisin ruokkia sitä.
     Menkää ja tehkää.
     Lähetystyö on varainkeruuta. Varoja ei kuitenkaan kerätä vain varainkeruun ilosta, vaan kerätyillä varoilla voidaan tukea jossakin maassa tai tehtävässä toimivaa oman seurakunnan nimikkolähettiä. Tai jotakin erikseen nimettyä kohdetta, vaikkapa vammaistyötä Nepalissa. Tuntuu huikealta ajatella, että kun annan rahaa lähetystyöhön olen tosiasiassa tekemässä lähetystyötä ja toteuttamassa tätä tuttua lähetyskäskyä:
     Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." (Matt. 28:18-20)

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Paha paikka?

     - Miten minä tähän keskelle nyt jouduin?
     - Etkö sinä viihdy keskellä?
     - Keskellä joutuu yleensä tekemään jotakin hankalaa.
     - Kyllä sinä varmasti olet pahoissa paikoissa ollut aikaisemminkin.
     Näin minulle totesi eräs tuttavani, kun halusin pois ihmisten muodostaman ympyrän keskeltä ympyrän kaarelle. Tuttavani on minulle tuttu jo yli 20 vuoden takaa, joten kyllä hän tiesi, mistä puhui.
     Tuo keskustelu käytiin viime torstaina Tampereella. Keskustelu palautui mieleeni, kun nyt valmistaudun ensimmäiseen viralliseen kokoukseeni seurakuntamme lähetystyön johtokunnan puheenjohtajana. Olen lähtemässä matkalle etsimään vastausta kysymykseen: Mitä on lähetystyö?
     Paha paikka? Ehkä. Mutta olenhan minä niissä ennenkin ollut!