Minä kuulin Herran äänen sanovan: - Kenet minä lähetän? Kuka lähtee sananviejäksi? Niin minä vastasin: - Tässä olen, lähetä minut! (Jes. 6:8)
Tuo kolahti eilen kirkon penkissä istuessani: Tässä olen, lähetä minut!
Ilmaus toi mieleeni ihmisen, joka seisoo Herransa edessä kädet auki, kämmenet ylöspäin. Mitään hänellä ei ole käsissään, ei mukanaan, vain vaatteet päällään. Mikä juuri hänet on saanut vastaamaan Herransa kysymykseen myöntävästi?
Mikä meidät saa vastaamaan myöntävästi, tarjoutumaan vapaaehtoiseksi?
Pohdiskelin tuota edelleen, kun nousin seurakunnan mukana kuulemaan päivän evankeliumia. Ja yllättävä asia tapahtui. Evankeliumiteksti vastasi minulle: Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita. (Joh. 3:8)
Tuuli kiehtoo minua. Tuuli tekee mitä tahtoo. Siinä on voimaa. Se voi hivellä hellästi ja se voi repiä maasta juurineen. Sen tuntee, mutta sitä ei näe. Samoin on Pyhän Hengen laita.
Kun Pyhän Hengen tuuli saa tarttua meihin ja kuljettaa, kun uskallamme antautua lentämään tuulella, silloin me vastaamme: Tässä olen, lähetä minut!
Ja sen vastauksen mukanaan tuoma vapauden tunne voittaa monin kerroin kaikki matkalla eteen tulevat esteet. Vastatessaan tietää joutuvansa vaikeuksiin. Tietää, että tulee hetkiä, jolloin katuu, että tarjoutui vapaaehtoiseksi. Mutta tietää myös, että kieltäytyminen ja paikalleen pysähtyminen olisi sama kuin kuolema.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti