Tänä päivänä voi yhtä aikaa lukea, että kristityt ovat maailman vainotuin ryhmä ja että kristittyjen määrä kasvaa vauhdilla. Hämmentävää. Ja vaikka vaino ei aina pahinta mahdollisinta olisikaan, maailmassa on monia maita, joissa lainsäädännöllä rajoitetaan uskonnollisten yhteisöjen toimintaa. Ei vain kristillisten, mutta myös kristillisten.
Miten lähetti toimii tällaisessa maailmassa? Pelkääkö hän?
En jaksa uskoa, etteikö lähetti tuntisi myös pelkoa, mutta koska hän pystyy tekemään työtään, Jeesuksen työtä, pelko ei lamauta häntä. Hän pystyy kaiken keskellä ajattelemaan, olemaan nokkela, löytämään keinoja, reittejä ja uusia näkökulmia. Hän osaa toimia älykkäästi ja viisaasti.
Miksi on näin?
Siksi, koska lähetti ei toimi yksin. Hän kääntyy Jumalan puoleen. Hän luottaa Jumalan johdatukseen. Jeesus kulkee hänen vierellään.
Tämä kirkastui minulle päivän evankeliumitekstissä ja saarnassa: Pelolle ei saa antaa valtaa. Pelon ei saa antaa lamauttaa, tehdä toimintakyvyttömäksi.
Tästä samasta puhui Paavali kirjeessään Kolossan seurakunnalle:
Rukoilkaa hellittämättä, valvokaa rukoillen ja kiittäen. Rukoilkaa samalla meidänkin puolestamme, jotta Jumala avaisi meille oven sanansa julistamiseen ja me saisimme puhua Kristuksen salaisuudesta, jonka vuoksi juuri olen vankinakin. Kunpa voisin tehdä sitä tunnetuksi ja puhua niin kuin minun pitäisi! Suhtautukaa viisaasti ulkopuolisiin, käyttäkää sopivaa hetkeä hyväksenne. Puhukaa aina ystävällisesti, kuitenkin sananne suolalla höystäen. Teidän on tiedettävä, miten kullekin vastaatte. (Kol. 4:2-6)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti