En pidä itseäni mitenkään erityisenä kirpputoriharrastajana, mutta kun seurakuntamme lähetystyön johtokunta innostui, minäkin innostuin! Kaikkea voi kokeilla, ja omalle epämukavuusalueelle on monesti ihan suotavaakin mennä.
Moni seurakunta kerää varoja lähetystyöhön kirpputorimyynnillä. Meillä sitä ei ainakaan vähään aikaan ole kokeiltu - ei ainakaan minun puheenjohtajakaudellani, joten ehkäpä nyt oli oikea aika. Hieman progressiivisuutta varainkeruuseen! Voisiko jopa puhua oman seurakuntamme mittakaavassa varainkeruun reformaatiosta? Uudistuminen ja erilaiset kokeilut ovat terveellisiä, kertovat että ei olla jämähdetty paikoilleen. On hauska seurata, mitä tästä kokeilusta vielä ajan kanssa kehittyykään, millaisen muodon lähetystyön varainkeruu vielä saakaan.
Kahden viikon pituinen pöytävaraus näyttää vähintään suunnan. Ensituntuma kyllä on, että tämä toimii, koska lähetysihmiset ovat aktiivisia. Ja innostuneita. Myytäviä tavaroita alkoi kertyä kirpputoripöydälle kuin itsestään. Suunnasta jos toisestakin.
Samalla tulin toteuttaneeksi pienimuotoisen lähetyskasvatusprojektinkin, kun oman nuoreni rekrytoin avukseni kantamaan kasseja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti