Ystävänpäivä ja tuhkakeskiviikko. Jopa ylitsepursuavaa ystävien muistamista ja paastonajan ensimmäinen päivä. Ilosta riehakkuutta ja nöyrää katumusta.
Ristiriitaiset tunteet valtaavat mieleni: mitä tässä oikein pitäisi tuntea?
Pitäisi!
Väärin. Tänä päivänä saa tuntea sekä iloa että katumusta.
Sillä juuri ystävyyshän liittyy tähän päivään: Sinä, Herra, olet armollinen kaikille etkä inhoa ainoatakaan niistä, jotka olet tehnyt. Sinä katsot ihmisten syntien ohitse, että he tekisivät parannuksen. (Viis. 11:23-24)
Tänä päivänä voin kääntää katseeni tekemisiini ja tekemättä jättämisiini ja katua. Voin pyytää anteeksi. Voin lähteä seuraamaan Jeesusta ja nöyrästi kulkea hänen kanssaan Jerusalemiin.
Samalla matkalla voin kuitenkin myös kohdata ihmisiä ja hymyillä. Katumus ei sulje pois iloa eikä ilo vesitä katumusta. Kumpikin tunne on sallittu ja oikein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti