Käytä lahjojasi

Seurakuntamme strategiassa 2014-2017 yksi keino kohti visiotamme on ottaa kaikki seurakuntalaisten lahjat käyttöön.
     Ensi kuulemalta ja strategiatyöskentelyn turruttamana tuo kuulosti omaan korvaani siltä, että tarkoitus on imeä ja repiä kaikista kaikki mahdollinen irti. Muistan heittäneeni ilmauksesta herjaakin. Huonoa herjaa.
     Tänään tuo herja kolahti omaan nilkkaani, kun jumalanpalveluksen saarnapuheessa muistutettiin: Käytä lahjoja, jotka olet saanut, iloksi ja hyödyksi toisille. Ja kysyttiin: Näenkö omat lahjani? Autanko muita käyttämään omia lahjojaan?
     Käytänkö? Näenkö? Autanko? Vertaamatta itseäni muihin?
     Vastaus taitaa olla ei.
     Ja kuitenkin tilaisuuksia kyllä-vastauksiin olisi joka päivä.
     Lähetystyössä on tilaa kaikkien ihmisten kaikille lahjoille: Kristuksesta voi kertoa kirjoittamalla, puhumalla, soittamalla, laulamalla, tekemällä - rakastamalla. Lähetti voi auttaa toista ihmistä näkemään omat lahjansa osoituksena Jumalan suuresta rakkaudesta ihmistä kohtaan. Lähetti voi rohkaista toista ihmistä jatkamaan ikuista viestiä juuri sillä tavalla kuin se hänelle luontaista on.
     Olin valmistanut tämän päivän jumalanpalvelukseen esirukouksen. Saarnan aikana kirjoitin sanoja uuteen muotoon: Anna meidän jokaisen käyttää sinulta saamiamme lahjoja ja löytää oma paikkamme ja tehtävämme seurakunnassasi.

Per aspera ad astra

Per aspera ad astra lukee 16-vuotiaan poikani housunlahkeessa hänen yksivuotiskuvassaan.
     Per aspera ad astra - vaikeuksien kautta tähtiin.
     Tuota lausetta mietin tänään kirkonpenkissä, kun poikaa saattelin rippikoululeirille. Mieleni tulvi muistikuvista hänen ensimmäisen vuotensa ajalta ja sitä seuranneiden vuosien ajalta tähän päivään asti.
     Päällimmäinen muistikuva on hymy. Ensin luottavainen, hampaaton vauvahymy. Sitten hiljainen, vieno hymy ja tyytyväinen nauru. Viimeisimpänä se silmiä valaiseva, rauhoittava hymy, joka painotti hänen lujia sanojaan: Äiti, en minä ole enää mikään lapsi!
     Niin, ei hän ole.
     Myöhemmin iltapäivällä Nisulan rantahartaudessa puhuttiin Herran siunauksesta. Ajatukseni matkasivat toiselle rannalle, viereisen kuvan rannalle, rippikoululeirille, ja siinä hetkessä, auringon häikäisevien säteiden osuessa järvenpintaan, minä ymmärsin, että juuri tämän poikani syntymä oli yksi elämäni suurimmista siunauksista. Se oli yksi viitta johdattamassa minua sille tielle, jolla nyt olen.
     Herra sinun tiesi siunatkoon!

Irrallaan

Meitä irrallisia, etäällä kirkosta olevia on Jäsen 360° -analyysin mukaan Suomessa noin 1,5 miljoonaa. Kirkon opille uskollisia on saman analyysin mukaan noin miljoona. Näiden kahden ryhmän lisäksi - tai ehkä niiden välissä - on olemassa kaksi muutakin ryhmää: maltilliset ja liberaalit (avomieliset).
     Minä olen irrallinen. Olen aina ollut.
     Mutta olenko minä etäällä kirkosta?
     Olen ja en.
     Olen mielelläni mukana toteuttamassa erilaisia projekteja. Tekemässä asioita, jotka ovat liikkeessä, virtaavat. Paikalleen pysähtymisestä ja leipääntymisestä haluan irti. Pysähtyneestä kirkosta etäännyn. Virtaavan kirkon liikkeessä haluan pysyä mukana.
     Pysähtynyt kirkko ei voi tehdä lähetystyötä. Sanoma ei tavoita, jos sitä joutuu huutamaan paikaltaan yhä kauemmaksi. Jossakin vaiheessa kuuluvuus katoaa. Jotta voisi tavoittaa uusia ihmisiä, täytyy lähteä liikkeelle ja pysyä liikkeessä.
     Lähetystyö saa voimaa yhdessä toteutetuista projekteista. Pienistä tai isoista projekteista. Koko ei ole määräävä tekijä, mutta ryhmätyö on. Yhdessä pääsee pitemmälle ja yhdessä tehden saavuttaa enemmän. Lähetyksen kirppispöytä kesämarkkinoilla tai konsertin väliaikakahvitus - ei niitä voi toteuttaa yksin, ryhmätyötä tarvitaan.
     Projektit ja ryhmätyöt ovat minun juttuni.
     Erilaiset yhdessä toteutettavat projektit voisivat olla monen muunkin irrallisen juttu.
     Olen vakuuttunut siitä, että kirkko tarvitsee meitä irrallisia, kirkosta etäällä olevia levottomia sieluja. Pysyäkseen elävänä. Kehittyäkseen. Yksi projekti kerrallaan.

Vieraanvaraisuus - mitä se on?

Otsikko kirvoitti monia vaikuttavia puheenvuoroja perinteisessä Huikon lähetysjuhlassa tänään.

          Kukaan ei jää yksin.
          Kaikki saa tulla mukaan.
          Ollaan ystävällisiä kaikille.
          Kaikkia autetaan.
          Ketään ei jätetä.

Nämä ovat poimintoja lähetysjuhlassa mukana olleiden koululaisten kirjoituksista. Kirjoitukset saivat minut miettimään, miten meidän pitäisi muistaa niin paljon enemmän kuunnella lapsia ympärillämme, kutsua heitä mukaan ja antaa heidän tulla mukaan.

"Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta." (Matt. 19:14, Mark. 10:14, Luuk. 18:16)

Huikon lähetysjuhlaan moni oli halunnut tulla ja moni saanut tulla. Kaikki mahtuivat kylätaloon sisälle. Iltapäivä oli täynnä lämpöä ja rakkautta, musiikkia, lasten esityksiä, lähetyskentillä käyneiden puheenvuoroja, todistuksia Kristuksen rakkauden voimasta. Juhla syntyi siinä hetkessä. Juhlaan osallistuneiden tekemänä.

          Sinä katat minulle pöydän
          vihollisteni silmien eteen.
          Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä,
          ja minun maljani on ylitsevuotavainen. (Ps. 23:5)

Lähetysjuhlilla ja lähetysilloilla on paikkansa tänäkin päivänä. Sen tajusin viimeistään siinä vaiheessa, kun emännät kantoivat pöytään lisää kuppeja, jotta kaikki saivat kahvia ja mehua juodakseen.

Omalla kielellä

Hämmästys valtasi kaikki, sillä jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään. He kysyivät ihmeissään: "Eivätkö nuo, jotka puhuvat, ole kaikki galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä?" (Ap.t. 2:6-8)
     Omaa kieltään.
     Minulle tulee tästä epistolatekstistä mieleen kaksi asiaa.
     Ensinnäkin: Kun Raamattua saa lukea omalla kielellään ja oman aikansa kielellä, sanoma tulee ymmärretyksi paremmin kuin vieraalla kielellä luettuna. Siitä huolimatta, että vierasta kieltä osaisi erinomaisesti. Viesti menee perille, kun sen kuulee tutuilla sanoilla ja tutusta kulttuurista nousevilla käsitteillä.
     Toiseksi tuo teksti puhuu minulle siitä, että vain Pyhän Hengen avulla voimme välittää Jumalan sanaa. Ilman Henkeä sana ei elä eikä viesti saavuta vastaanottajaa.

Sumaa purkamassa

Joskus sitä vain käy niin, että kaikki projektit pitäisi päättää yhtä aikaa ja kaikki lupaukset pitäisi lunastaa yhtä aikaa.
     Siitä syntyy kiire.
     Ja kun asiat kasautuvat, syntyy suma.
     Entisajan tukkilaiset olivat taitavia suman purkajia. He osasivat tehdä sen hallitusti niin, ettei kenellekään käynyt hullusti. He näkivät harjaantuneella silmällään juuri sen tukin, jota ensimmäiseksi pitäisi liikauttaa, jotta lautta lähtisi jatkamaan matkaansa määränpäähän.
     Nimikkolähettimme Eila Sansasta oli eilen messussa ja messun jälkeen kirkkokahveilla kanssamme. Hän kertoi, miten hänen työnsä on yksinkertaistettuna sitä, että hän tekee itsensä tarpeettomaksi. Hän auttaa paikallisia ihmisiä alkuun.
    Eilisessä evankeliumitekstissä sanottiin: Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.” (Joh. 7:37-38)
     Lähetystyöntekijä tahtoo auttaa ihmisiä siinä, missä he eniten apua tarvitsevat. Ja sitten kun suma on purkautunut, apua saanut pystyy jatkamaan eteenpäin. Hän on itse saanut keinot auttaa muita.

     

Kehityskeskusteluita

Viime viikkoina olen käynyt työntekijöiden, tiimiläisteni, kanssa kehityskeskusteluita. Uutena esimiehenä olen opetellut tuntemaan tiimiläisiäni, heidän ajatuksiaan ja heidän tapaansa tehdä töitä. Olemme yhdessä pystyneet löytämään heidän työlleen tavoitteita tulevaksi vuodeksi.
     Matkani on hyvin alussa. Olen ollut esimies vasta tämän vuoden alusta.
     Matka näyttää kuitenkin mielenkiintoiselta.
     Olen tehnyt tietoisen päätöksen, että aion kehittyä uudessa tehtävässäni. Ajattelen myös, että tehtäväni lähetystyön johtokunnan puheenjohtajana tukee palkkatyötäni - ja päinvastoin. Kummassa tehtävässäni pääsenkään kouluttautumaan tulee se olemaan hyödyksi myös toisen tehtävän hoitamisessa.
     Kehityskeskusteluiden avulla osallistetaan ja sitoutetaan työntekijöitä toteuttamaan työpaikan strategiaa kukin omalla paikallaan, omassa tehtävässään.
     Samaa keskustelua käyn lähetystyön johtokunnan puheenjohtajana.
     Siksi tämän päivän messussa päivän virtenä laulettu virsi 409 ja erityisesti sen kolmas säkeistö tuottivat ahaa-elämyksen:
     Kun kristityn on nimi mulla,
     tee siksi minut todella,
     suo sanan tekijäksi tulla,
     myös nuhteitasi totella,
     seurassa ystäviesi
     sinulle elää, Herrani.