Seurakuntamme on sitoutunut jumalanpalveluselämän kehittämiseen. Uudistuksia on tehty, ja tänä vuonna erityisesti on panostettu opitun syventämiseen. Tänään meitä luottamushenkilöitä ja työntekijöitä olivat kouluttamassa Markku ja Johanna Sarento Hengen uudistus kirkossamme ry:stä. He opettivat ja johdattivat keskustelua yhteyden messusta. Sen jälkeen osallistuimme yhteyden messuun.
Tekemällä oppii parhaiten.
Toteamus on minulle tuttu 4H-toiminnasta. Mutta toimii se muussakin kontekstissa. On mielenkiintoista, että teoriassa olen osannut sen, mitä koulutuksessa kuulin messun kehittämisestä. Tai ehkä olisi oikeampi sanoa, että messun kehittämisen kolme ulottuvuutta eivät tuntuneet minusta vierailta. Messun kontekstuaalisuus, yhteisöllisyys ja hengellisyys. Samoihin teemoihin olen törmännyt ennenkin. Vielä useammin olen vastaavaa kuullut opetuksen kehittämisestä tai viestinnästä puhuttaessa. Mitä sanotaan, miten sanotaan ja syntyykö vuorovaikutusta, kolahtiko.
Tunsin tänään sisäistäneeni, oppineeni jotakin. Nyt on aika ottaa seuraava askel ja lähteä soveltamaan. Ja oppimaan samalla lisää. Oppimaan lisää siitä, että silloin kun nuo kolme ulottuvuutta, kontekstuaalisuus, yhteisöllisyys ja hengellisyys, ovat olemassa ja tasapainossa, messu on yhteyden messu. Silloin messussa Sana ja seurakuntalaiset kohtaavat toisensa ja vuorovaikuttavat keskenään sanan kautta. Silloin messu hengittää.
Ja silloin messu on lähetystyötä. Silloin messu antaa seurakunnalle ja seurakuntalaiselle välineet tehdä lähetystyötä, mennä ja tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti