Aina ei tiedä, itkisikö vai nauraisiko.
Hannu Musakka lauloi tänään 70-vuotisjuhlakonsertissaan: Riennä riemuin eespäin vaan tietä Jumalasi, joskin löydät määrämaan vasta kuollessasi!
Noin oli laulettu seurakunnan poikakerhon lopuksi 1950-luvulla. Pystyinkin erittäin elävästi näkemään silmissäni, miten reippaat poikakerholaiset tuota laulua lauloivat. Aikansa kuva.
Kaipa tuo voisi toimia vielä nytkin. On vain niin, että usein matkantekomme on sellaista vastatuuleen ja ylämäkeen paarustamista, että siitä on riemumieli kaukana. Paljon helpompi olisi vaihtaa suuntaa tai ainakin lysähtää istumaan niille sijoilleen kuin jatkaa matkaa eteenpäin. Ylipäänsä jatkaa, rientämisestä ja riemumielestä puhumattakaan.
Lähetystyössä yhtä eteenpäin vievää askelta seuraa monesti kaksi askelta taaksepäin. Silloin kysytään lujuutta pysyä tiellä. P.J. Hannikaisen laulu jatkuu: Ällös pelkää yötä maan: taivaan tähdet loistaa! Luota Herraan Jumalaan, Hän voi varjot poistaa!
Luota.
Usko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti