Kohti uutta vuotta

Vuoden viimeisenä päivänä voi katsoa sekä taaksepäin että eteenpäin.
     Taaksepäin katsoessani huomaan, että kuluneen vuoden aikana olen lähetystyön olemusta etsiessäni onnistunut löytämään itseäni. Se on tapahtunut monien antoisien keskusteluiden kautta. Pitää paikkansa, että puhuessaan toisten ihmisten kanssa oppii eniten itsestään.
     Lokakuussa Tuusulanjärven rannalla piirsin omaa elämänpolkuani. Koin olevani jonkin uuden edessä: Työni oli muuttumassa. Yksi osa luottamustehtävääni oli tulossa tiensä päähän. Minut oli juuri hyväksytty radiohartauskurssille.
     En ole pahoillani muutoksista. Olen innoissani niistä.
     Vuosi 2017 näyttää, millaisen suunnan tämä blogini ottaa. Ehkä jonkin täysin uuden, ehkä uudistetun entisen, mutta jonkin joka tapauksessa, sillä vielä en tätä ole valmis sulkemaan. Yhä edelleen tunnen olevani lähetti, joka haluaa liikkua.