sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Pieniä kohtaamisia

Päivän epistolatekstissä Paavali kirjoittaa: Jumalalta saamani armon mukaan olen taitavan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, jolle joku toinen rakentaa. (1. Kor. 3:10)
     Lähetystyö on tiimityötä: Joku aloittaa, toinen jatkaa, kolmas vie edelleen eteenpäin. Riemuviestiä eteenpäin vievä ketju voi alkaa hyvinkin pienestä kohtaamisesta. Siksi yksikään kohtaaminen ihmisten välillä ei ole koskaan merkityksetön.
     Ehkä jokin tänään käymistäni keskusteluista osoittautuu tärkeäksi lenkiksi omassa tai toisen ihmisen elämässä. Ehkä sellainen tulee olemaan eilinen kohtaamiseni rippikoulunuorten kanssa.
     Aika voi näyttää.
     Lewis Wallacen romaanissa Ben-Hur: Kertomus Kristuksen ajoilta kuvataan kauniisti eräs kohtaaminen:
     Käsi, joka lempeästi kosketti päätä, herätti onnettoman vangin, ja ylös katsahtaessaan hän näki kasvot, joita hän ei ollut unohtava, melkein samanikäisen pojan kuin hän oli itsekin, ja vaaleanruskean tukan varjostamia kasvoja kirkasti kaksi tummansinistä silmää, jotka olivat suloiset ja puoleensavetävät, täynnä rakkautta ja pyhää vakavuutta.
     Aina pieni kohtaaminen ei sisällä sanoja.
     Ollakseen vaikuttava kohtaamisen ei tarvitse sisältää sanoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti