Tuo kehotus pisti silmääni radiohartauskurssilla torstaina ja toi samalla mieleeni graduni ohjaajan sanat: Jokaiseen graduun jää aina vähintään yksi virhe.Niin jää.
Niin pitääkin jäädä.
Koska liian hyvä on liian hyvää ollakseen totta.
Koska liiaksi siloiteltu on niin sileää, ettei siitä saa kiinni.
Koska valmiiksi ajateltu tappaa luovuuden.
Koska elämä kehittyy mutaatioiden kautta.
Koska lehtensä pudottanut kasvi voi herätä uuteen kasvuun.
Koska tarvitaan särö, jotta valo pääsisi sisälle.
"Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." (2. Kor. 12:9)
Radiohartauskurssilla löysin itsestäni ihmisen, joka haluaa pyrkiä siihen, että puhuu Jumalasta hyvin rosojen kautta, riitasointujen kautta. Siinäpä tavoitetta kerrakseen! Riitasointuja ja säröjä ja virheitä on helppo rakentaa, mutta miten päästä siihen, että niistä kasvaisi ja versoisi jotakin uutta ja kaunista - se onkin vaikeampi juttu.
Luvassa on siis yrityksiä ja erehdyksiä!
Niistä erehdyksistä toivottavasti myös otan opikseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti