Taas kävin Uuraisilla vaeltamassa.Tästähän on tulossa perinne: Ensin jouluvaellus joulukuussa 2015 ja nyt hiljaisella viikolla 2017 pääsiäisvaellus Ylös Jerusalemiin.
Uuraisten seurakunta osaa tämän jutun: Kumpikin vaellus syntyi pienistä, lämmöllä huolellisesti toteutetuista kohtauksista. Kumpikin vaellus otti vaeltajan mukaansa yhdessä laulettujen virsien välityksellä.
Vaeltaja ei ollut sivustaseuraaja.
Tästä pidin erityisen paljon, sillä se antoi minulle eväitä miettiä uudesta näkökulmasta oman seurakuntamme tämänvuotista pääsiäisproduktiota. Tajusin, että vähintäänkin alitajuisesti olemme palmusunnuntaista pääsiäisaamuun kestävää matkaa dramatisoineet ihan samalla periaatteella: seurakunnan kuuluu olla mukana matkalla, ei seurata matkan etenemistä yleisönä.
Ylös Jerusalemiin -vaelluksen lopuksi meitä muistutettiin kirkon lähetystehtävästä, kun meidät lähetettiin matkaan viemään viestiä eteenpäin.
Vaellus oli lähetystyötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti