"Ruvetaan kristityiksi", vastasi tutkijaopettaja Mikko Malkavaara Kirkon monikulttuurisen työn neuvottelupäivillä Keravalla kysymykseen seurakuntien työn kehittämisestä.Juuri niin.
Tai siis miten niin ruvetaan? Enkö minä jo ole?
Mutta näkyykö se?
Siinäpä kysymys.
Jyväskylän rovastikunnan lähetystyön toimikunnan jäsenenä minulle järjestyi hieno tilaisuus päästä osallistumaan monikulttuurisuuspäiville. Tunsin itseni etuoikeutetuksi - en missään tapauksessa kuokkavieraaksi - kun luottamushenkilönä sain olla koulutuksessa, jossa lähes kaikki muut olivat seurakuntien ja hiippakuntien työntekijöitä. Toisaalta oli myös sääli, että luottamushenkilöt olivat kovin pieni vähemmistö. Olisiko tässä yksi mahdollisuus seurakuntien työn kehittämiseksi?
Keskustelut ja työpajat avasivat silmiäni, ja maailmankuvani avartui taas rahtusen. Opin vieraudesta ja vieraanvaraisuudesta, osallisuudesta ja osattomuudesta, rajoista ja rajojen murtamisesta, kuuntelun ja keskustelun merkityksestä, identiteetistä, uskontodialogista, rohkeudesta, rakkaudesta.
Mieleeni jäivät erään nuoren naisen sanat, kun hän kuvasi kristinuskoa taloksi, jossa eri tavoin ajattelevat kristityt asuvat eri huoneissa.
Päivien aikana sain myös kirkastettua itselleni ajatuksen siitä, että monikulttuurisuus on enemmän kuin kielten ja kansallisuuksien moninaisuutta. Tämän muistaminen antaa mahdollisuuden kasvaa kohti avointa seurakuntaa.
Ja silloin on ruvettu kristityiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti