"Lähtekää nyt täyttämään tehtävänne."

Tänään sain kunnian olla mukana itsenäisyyspäivän seppeleenlaskussa.
     Sotaveteraanin tyttärenä minua koskettivat kirkossa luetut sanat:
     Seppelpartion jäsenet. Viekää sankarihaudalle tämä viestimme: Me kunnioitamme teidän muistoanne ja tahdomme tehdä kaikkemme isänmaamme vapauden ja itsenäisyyden sekä maailman rauhan puolesta. Uskomme, että Suomen yllä saavat aina liehua vapaan maan tunnusmerkkeinä siniristiliput. Lähtekää nyt täyttämään tehtävänne.
     Täyttämään tehtävänne.
     Tehtävää pohdin seisoessani muistomerkin edessä.
     Mietin palvelutehtävää.
     Mietin, mitä edeltävät sukupolvet ovat tehneet.
     Mietin, mitä oma isäni on tehnyt.
     Mietin, mitä itse olen valmis tekemään. Tähän kysymykseen en löytänyt vastausta.
     Ehkä vastaus löytyy tänään lauletusta virrestä: Sinä, Herra, saatat mielet avartaa, että ymmärrämme: on yhtä koko maa (virsi 581:4).
     Ymmärtää se, että me kaikki olemme yhtä, voi johdattaa meidät palvelemaan toinen toisiamme. Se voi auttaa meitä tunnistamaan oman tehtävämme kristittynä ja lähettää meidät täyttämään sitä tehtävää, johon meidät on kutsuttu.