Otsikko on suoraan tämän päivän kohdalta kirkkovuosikalenterista. Kalenteri on tullut minulle yllättävän tutuksi lähteeksi, kun olen miettinyt ja suunnitellut ja valmistellut hartauskirjoituksia paikallislehteen ja kolehtipuheita jumalanpalveluksiin. Joka kerta kalenterista jotakin tarttuu mukaan; ei välttämättä aina suoraan, mutta välillisesti.
Lähetystyö on kohtaamisia, ylösnousseen kohtaamista kerta toisensa jälkeen. Tämän päivän kolehtipuheessanikin kohtaamiset olivat läsnä. Kolehti kerättiin oman seurakuntamme lähetystyölle Medialähetys Sanansaattajien (Sansan) ja Suomen Lähetysseuran työn tukemiseksi.
Sansan tekemä medialähetystyö täydentää perinteistä lähetystyötä viemällä ilosanomaa, viestiä Jeesuksesta, hänen elämäntyöstään, sen merkityksestä, sinne, missä viestiä ei muuten kuultaisi. Nimikkolähettimme Eila Murphyn työ on tutkimustyötä, joka auttaa siinä, että eri medioita hyödyntävät lähetysjärjestöt osaavat panostaa oikeisiin välineisiin - painettuun mediaan, radioon, televisioon, verkkomediaan - kullakin alueella.
Suomen Lähetysseuran nimikkolähettiä ei seurakunnallamme tällä hetkellä ole, mutta tuemme Lähetysseuran työtä Nepalissa. Nepal on maana hyvin eriarvoinen, ja Lähetysseura tukee monin eri tavoin työtä maan eri vähemmistöjen parissa: lasten, naisten, kastittomien, etnisten vähemmistöjen ja vammaisten. Seurakuntamme tukee erityisesti vammaisten aseman parantamista.
Jotta lähetystyö pysyisi elävänä, tarvitaan paljon rukousta, mutta myös varoja. Ja tarvitaan kipinää! Olen iloinen, että se kipinä on kahdessa seurakuntamme nuoressa, jotka lähtevät heti koulun päätyttyä seurakuntamme lähettiläinä yhdessä kymmenen muun hiippakuntamme nuoren kanssa hiippakunnan järjestämälle reilun kahden viikon matkalle Tansaniaan. Odotan nuorten tuovan erilaisten kohtaamistensa kautta tuliaisina seurakuntaamme palasen Afrikkaa! Uskon, että he sen myös tekevät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti