Nuoreni siunattiin isosen tehtävään seurakunnassamme. Lähetiksi.
Nuorelleni, kuten muillekin nuorille, pappi kohdisti seuraavat sanansa: Jos teidän eleistä näkyy innostus seurakuntaan ja hengelliseen elämään, se tarttuu lapsiin ja rippikoululaisiin helposti. Monella tapaa teidän innostuksenne on jopa merkittävämpää kuin papin, diakonin tai nuorisotyönohjaajan: nuoret seuraavat toisia nuoria. Rakastakaa teitä nuoremmat joukkoomme.
Koko muulle seurakunnalle annettiin tehtäväksi rakastaa sekä isoset että kaikki muutkin nuoret osaksi seurakuntaa.
Päivän evankeliumitekstissä tämä sama sanottiin Jeesuksen suulla: Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. --- Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. (Joh. 15:12,16)
Kaikkialla puhutaan suvaitsevaisuudesta. Sana kiristää hermojani. Sillä on minulle negatiivinen kaiku. En halua olla suvaitsevainen, suvaitsevaisuus kertoo ylimielisyydestä. Sen sijaan tahdon opetella hyväksymään. Itsensä ja toisen hyväksyminen saa voimansa rakastamisesta ja siitä, että meidät on valittu. Meidät on hyväksytty. Meitä on rakastettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti