Iankaikkiset perustukset

Perinteinen juhannuksen lähetysjuhla Huikon kylätalolla tänään iltapäivällä olikin oikeasti perinteinen juhla! Huikon kylällä on juhannuksen aikaan kokoonnuttu jo ainakin 80 vuoden ajan, tarkkaa tietoa ei kenelläkään ollut. Juhlassa ei voinut olla kuin nöyrin mielin. Itselleni kerta oli ensimmäinen, mutta todennäköisesti ei kuitenkaan viimeinen.
     Juhla opetti minulle paljon. Se kertoi vakuuttavaa tarinaa siitä, miten lähetys on aina ollut tärkeä ja luonteva osa toivakkalaista elämää. Tämän luontevan suhteen ansiosta varmasti kirkomme kattomaalauksetkin hyväksyttiin osaksi toivakkalaista seurakuntaelämää 40 vuotta siten. Ja tätä taustaa vasten ei ole ollenkaan ihme, että lähetyskipinä on myös nuorillamme. Sitä kipinää pitää muistaa ruokkia!
     Juhlan järjestäjät olivat keränneet meille luettavaksi lähetyskirjallisuutta vuosien varrelta. Itse poimin Suomen Lähetysseuran julkaisun sieltä noin 80 vuoden takaa, vuodelta 1933.
     Iankaikkiset perustukset. Aikansa koukeroisesta tekstistä huolimatta perustuksia kannattaa tutkiskella:
     Jumala on. Tämä on totta, mutta minun tietoni siitä on tuiki vähäinen, ja olenpa usein taipuvainen sitä epäilemään. Niin, jokin kylmä ja synkkä minussa tahtoo hirvittävän voimakkaasti ja itsepintaisesti sotia tätä uskoa vastaan. -- Kuitenkin luullessani etsiväni hänen kasvojaan tuntuu minusta kuin hän pakenisi, ja minä saisin ajaa häntä takaa, vaikka oikeastaan minä olen se, joka pakenen ja hän etsii minua.