Sillanrakentaja

Rakastan siltoja, olen rakastanut niitä lapsesta saakka. Muistan vieläkin, miltä kuulosti, kun autolla ajoi puisen sillan yli ja laudat kolisivat pyörien alla. Se oli jännittävää ja hieman pelottavaakin. Muistan, miten virittelin laudanpätkistä siltoja isojen kivien väliin; joskus ne kestivät kävellä, joskus taas eivät. Muistan, miten koulumatkoilla nojasin joen yli vievän kävelysillan kaiteeseen, katselin virtaavaan veteen ja nautin tunteesta, että silta liikkui. Muistan miten opiskeluaikana halusin ehtiä rautatiesillan alle ennen junaa, jotta ehtisin tuntea, kun juna meni yläpuolellani...
     Yksi siltamuistoni liittyy erityisesti äitiini: Äiti kuunteli säännöllisesti radiosta ohjelmaa Tämän runon haluaisin kuulla. Tuosta ohjelmasta on lähtemättömästi mieleeni jäänyt Eeva-Kaarina Volasen lausumana Aale Tynnin runo Kaarisilta.

     Ja Jumala sanoi: "Toisille annan toiset askareet,
     vaan sinulta, lapseni, tahdon, että kaarisillan teet.
     Sillä kaikilla ihmisillä on niin ikävää päällä maan,
     ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksessaan.
     Tee silta ylitse syvyyden, tee, kaarisilta tee,
     joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee."

     Minä sanoin: "He tulevat raskain saappain, multa-anturoin -
     miten sillan kyllin kantavan ja kirkkaan tehdä voin,
     sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?"

     Ja Jumala sanoi: "Verellä ja kyynelillä vain.
     Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan -
     pane kappale silta-arkkuun, niin saat sillan kantamaan.
     Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat,
     he antavat kyllä anteeksi, jos sillan rakennat.
     Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee,
     joka syvyyden yli lakkaamatta valoa säteilee.
     Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet:
     ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet."

Elämme tänään ekumeenisen rukousviikon seitsemättä päivää. Kristittyjen ykseyden ekumeenista rukousviikkoa on vietetty maailmassa jo yli 100 vuoden ajan, meillä Suomessakin säännöllisesti vuodesta 1964. Rukousviikolle tuotettu yhteinen aineisto kokoaa kaikki maailman kristityt samojen raamatunkohtien äärelle pohtimaan samoja asioita ja rukoilemaan saman päämäärän puolesta. Tällä rukousviikolla meidät on kutsuttu yhdessä julistamaan Jumalan suuria tekoja. Me voimme keskittyä siihen, mikä meitä yhdistää ja sen kautta rakentaa siltoja toistemme välille ja ympäröivään maailmaan. Jumalan kunniaksi.
     Sillanrakentajan on otettava huomioon maaston muodot, käyttäjien tarpeet, ympäristövaikutukset ja -arvot sekä asukkaiden äänet. On asioita, joiden yli hän ei voi kävellä. Aivan samoin meidän kristittyjen on toimittava, kun rakennamme siltaa lähimmäisemme luokse. Emme voi ylimielisesti rynnätä, vaan meidän on kunnioitettava häntä, jonka luokse olemme menossa.
     Kunnioitus ilmenee nöyryytenä - eivätkä nöyryys ja orjuus ole toistensa synonyymeja.