Loppiainen on lähetyspyhä. Aika luontevaa siis, että loppiaisen messun tekijöiksi työntekijöiden rinnalle lähti lähetystyön johtokunta.
Olen innoissani työhön sitoutuneesta johtokunnastamme, jolta ei puutu rohkeutta tarttua uusiin haasteisiin! Toki on myönnettävä, että kesällä loppiaisen messun suunnittelijaksi ja toteuttajaksi oli helppo lupautua, koska aikaa tuntui olevan määrättömästi... Juuri ennen joulua, kun aikaa ei enää ollutkaan tuhlattavaksi, johtokunta osoitti voimansa ja sitoutuneisuutensa: tehokkaassa kahden tunnin mittaisessa, hyvin keskustelevassa kokouksessa messu sai muotonsa ja tehtävät jaettiin. Omaan tehtävääni, saarnaan, olin suostunut jo aikaisemmin.
Olen iloinen ja onnellinen siitä, miten täysillä lähetyshenkiset ihmisemme olivat tänään messua tekemässä ja messuun osallistumassa. Kipakka pakkanenkaan ei voinut lannistaa! Messun jälkeen kokoonnuimme vielä yhtenä perheenä yhteisen pöydän ympärille joulupuuron ja kahvin äärelle ja kuulemaan kuulumisia Nepalista. Vieraanamme oli Elisa Nousiainen Suomen Lähetysseurasta.
Toivon, että esimerkkimme toimii katalysaattorina sille, että seurakuntaamme syntyy aktiivisia, seurakuntalaisten muodostamia jumalanpalvelusryhmiä. Lähetystyön johtokunta on yksi, ilmeinen ryhmä, ja muut kaksi työalajohtokuntaa toiset luontevat jumalanpalvelusryhmät, mutta näiden lisäksi tarvitaan vapaasti syntyviä ryhmiä, jotta seurakuntamme jumalanpalveluselämä rikastuisi ihan oikeasti. Odotankin hyvin jännittyneenä jumalanpalvelusryhmien startti-iltaa ensi viikon torstaina!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti