Kohtasimme kirkonmäellä.
- Oletko sinä täällä töissä? nainen kysyi. Hän oli tulossa kirkosta. Minä olin menossa kirkkoon, sulkemaan kirkon ovia. Tiekirkon aukioloaika oli päättynyt puolisen tuntia aikaisemmin.
Mietin, miksi nainen kysyi niin kuin kysyi. Olinko sen näköinen, että en ollut tulossa läheisen hautaa hoitamaan? Ehkä olin. Ehkä askellukseni oli määrätietoisempaa kuin haudalle tulijan. Tai ehkä hän näki avaimen kädessäni.
Jäimme keskustelemaan. Viiden minuutin aikana ehdimme keskustella Kati Josefiinasta ja lähetystyöstä, medialähetystyön merkityksestä ja eri tavoin ajattelevista ihmisistä kirkon sisällä. Hän kertoi olevansa helsinkiläinen pappi, jonka vastuulla on ollut lähetystyö. Hän vaikutti taistelijalta.
Erkanimme tahoillemme, me kaksi naista kirkonmäellä. Minulle jäi kohtaamisesta hyvä mieli. Jäin myös pohtimaan, miksi hän oli Pellervo Lukumiehen kattomaalauksista valinnut juuri sen saman, johon omatkin silmäni aina kiinnittyvät. Maalauksen, joka kuvaa tätä Luukkaan evankeliumin kohtaa:
Toinen heistä, Kleopas nimeltään, vastasi: "Taidat olla Jerusalemissa ainoa muukalainen, joka ei tiedä, mitä siellä on näinä päivinä tapahtunut." (Luuk 24:18)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti