Joulu tulee, hiipii hiljaa arkeen,
tuo sieluun rauhan, toivon, vapauden.
Joulu tulee, hiipii hiljaa arkeen,
tuo juhlamielen kanssa kiitoksen.
Syntynyt on Vapahtaja ihmeellinen!
Nimi korkein kaikuu halki taivaiden!
Seimen luota löytyy pienoinen.
Tämä Pyry Survon joululaulu tuli mieleeni tänään messussa saarnaa kuunnellessani. Kun Jeesus syntyi tallin seimeen, Jumala kumartui meidän puoleemme. Suuri Jumala kumartui pienen ihmisen puoleen.
Lähetystyön tehtävä on kertoa, että Jumala kumartuu aina ensin meidän puoleemme. Me voimme etsiä Jumalaa, mutta Jumala etsii aina ensin meitä. Hän välittää meistä ja tahtoo pitää meidät lähellään. Meidät kaikki.
Jeesus on luvannut: Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti (Matt. 28:20). Hän on luvannut sen ehdoitta. Hän on luvannut sen kaikille. Kaikki eivät vain vielä tiedä sitä, ja siksi sen kertominen on tärkeää.
Meidän itsemmekin saattaa olla vaikea uskoa tuota Jeesuksen lupausta. Emme usko, koska itse syyllistymme niin usein ja niin helposti siihen, että meille kaikki ei oikeasti tarkoita kaikkia. Koska me niin usein asetamme lupauksellemme rajat, on vaikea luottaa, että on olemassa joku, joka ei rajoja aseta. Kertomalla toisille joulun sanomasta ja Jeesuksen lupauksesta kerromme samalla sitä itsellemme.
Ja siksi joulu tulee hiljaa. Siksi että viesti menisi perille. Pysyvä ilo tulee hitaasti. Pysyvä ilo tulee vaatimattomasti, tallin seimen kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti