Seurakuntalaiset olivat sitä toivoneet, kanttori oli sitä mielessään ajatellut, ja sitten tuli kuvioon mukaan myös Suomen Lähetysseura. Kolme tietä kohtasi, ja niin syntyi marraskuun ensimmäisen sunnuntain iltapäivään virsilaulutilaisuus Kauneimmat Virret.
Lauloimme tilaisuudessa lauluja, jotka ovat tulossa uuteen virsikirjan lisävihkoon. Lauloimme myös osallistujien toivevirsiä. Muistimme kolehdilla Senegalin kirkon musiikkityötä.
Laulava kirkko on elävä kirkko. Sakari Löytty kuvasi Kauneimmat Virret -vihkosessa, miten hän istui täydessä kirkossa Namibian pääkaupungin, Windhoekin, laitamilla ja kuunteli, kun tuhatpäinen seurakunta lauloi. Hän kuvasi tilannetta näin: Laulu on voimallista. Se aaltoilee, nousee ja laskee kuin sisään- ja uloshengitys. Laulajat liittyvät yhteisöksi kuin takertuen toisiinsa. Kiitos ja ylistys nousevat kohti Jumalaa. Kun puhe ei riitä, saa laulaa uskonsa julki yhdessä toisten kanssa.
Meidänkin laulumme soi. Virsitoiveet nousivat pyhäinpäivän läheisyydestä, armosta, lohdusta, kiitoksesta ja kiitollisuudesta sekä anteeksiannosta. Me elimme seurakuntana hetkessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti