Uusi kirkkovuosi on alkanut. Otin sen vastaan naapuriseurakunnassa, Kangasniemen kirkossa.
Miksi Kangasniemellä? Miksi naapurissa? Miksi ei kotona?
Olin jo pitkään suunnitellut, että minun täytyy käydä tutustumassa Kangasniemen seurakunnan jumalanpalvelusryhmien toimintaan. Olin etsinyt sopivaa päivää tälle opintomatkalleni, ja nyt se aivan kuin vahingossa tuli kohdalleni.
Opintomatkani sai kuitenkin toisen merkityksen, kun saarnassa tulin kohdatuksi tavalla, jota en ollut pitkään aikaan kokenut. Saarnassa puhuttiin lempeästä Kristuksen kohtaamisesta sanassa, ehtoollisen sakramentissa, toisen ihmisen katseessa. Siinä viitattiin Äiti Teresaan ja hänen sanoihinsa: Jos olisin katsonut joukkoja, en olisi saavuttanut mitään.
Minä opin, että lähetystyö on toisen ihmisen lempeää kohtaamista, hänen vierellään kulkemista, hänen tahdissaan kulkemista. Sitä voimme alkaneena vuonna jokainen harjoitella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti