"Valvokaa!"

Valvokaa! kehotetaan kirkkovuosikalenterissa tämän päivän, valvomisen sunnuntain, kohdalla.
     Valvominen ei ole helppoa, sen tietää jokainen. Väsyneenä ote herpaantuu ja reaktiot hidastuvat. On niin helppoa muuttua välinpitämättömäksi, päästää irti. Kristittyinä saamme kuitenkin muistaa, että emme valvo yksin. Kun Kristus elää meissä, jaksamme rohkaista ja vahvistaa toinen toisiamme, kuten Paavali kehotti (1. Tess. 5:11). Saamme voimaa olla valveilla.
     Tänään sain monta todistetta siitä, että välittäminen ei ole kadonnut maailmasta. Ihmiset välittävät, me välitämme: 

• Messussa kannoimme kolehdin Kirkon Ulkomaanavulle naisten oikeuksien ja koulutuksen tukemiseen.
• Lähetysemäntämme olivat rakkaudella valmistaneet maukkaan lounaan, jota me - iso joukko eri ikäisiä ihmisiä - kokoonnuimme messun jälkeen yhdessä syömään.
• Kuulimme Eila-nimikkolähettimme kokemuksista Myanmarissa. Kuulimme, miten medialähetys toimii ja vaikuttaa maassa. 
• Aivan erityisellä tavalla tänään välittämisestä kertoi se, miten eri uskontokunnat yhdessä kunnioittivat Pariisin uhreja ja veivät eteenpäin viestiä toivosta.

Virsi 600 kiteyttää monen ajatukset tänäkin päivänä:
     Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa,
     tyyneksi, lämpimäksi liekki luo.
     Valaiset pimeän, voit pelot poistaa.
     Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo! (600:3)