Olin kirkossa urheilukentän laidalla.
Elokuun lopun lenkkikirkko on vakiinnuttanut paikkansa toivakkalaisten elämässä. Tänään aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta niin lämpimästi ja hehkuvana kuin se vain elokuussa voi parhaimmillaan paistaa. Istuimme valossa.
Valosta puhuttiin myös päivän saarnassa. Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. (Ef. 5: 8-9)
Lähetystyöntekijä levittää valoa. Ajattelen, että 1920-luvun Tulenkantajien tavoin hän katsoo ja suuntaa kohti uutta aikaa ja uutta ihmistä. Hän ilmaisee itseään ja vie sanomaa eteenpäin jatkuvasti muuttuvassa maailmassa. Sanoma itsessään on muuttumaton, mutta jotta se voisi tavoittaa vastaanottajan, se on ilmaistava tämän päivän kielellä ja tämän päivän ihmisten ymmärtämällä tavalla. Eri kultturit huomioiden. Tulevaisuuteen katsoen. Hätkähdyttäen.
Tekstini ajatuksen mukaisesti kirjoitin tämän tekstin tabletilla alusta loppuun, tiedonhausta viimeiseen pisteeseen. Ei se ollut vaikeaa, kun siihen tottui. Oli vain uskallettava ottaa se ensimmäinen askel.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti