Kaste on lahja

Kastepuu Hartolan kirkossa

Hartolan kivikirkon etuosassa pylvään juurella, saarnatuolin edessä versoo kastepuu. Yksi kauneimmista koskaan näkemistäni kastepuista. Kun tänään iltapäivällä kävin piirtämässä nimeni kirkon vieraskirjaan, sivelin puun sileää pintaa ja katselin puussa hiljaa liikkuvia pieniä, valkoisia lintuja. Jokaiseen lintuun oli piirretty nimi ja päivämäärä.
     Miksi tuossa kauniissa kirkossa juuri kastepuu kiinnitti huomioni?
     Siksi, että tänään sain messussa palvella tehtävässä, joka vain harvoin kohdalle osuu: Sain olla vanhempien ja kummien rinnalla siunaamassa nuorta, joka kastettiin ja otettiin Kristuksen kirkon jäseneksi. Sain olla laittamassa käteni nuoren pään päälle ja sanomassa nämä tutut sanat: Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon sinun kanssasi. Sain olla tehtävässä, joka useimmiten on varattu vain kastettavan perheelle ja kummeille. Sain olla tehtävässä yhdessä poikani kanssa, joka oli nuoren isosena rippikoululeirillä.
     Päivän evankeliumitekstissä sanottiin: Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan (Luuk 12:48).
     Kasteessa meille on annettu paljon ja kaste antaa meille ison tehtävän. Katekismuksessa meitä opetetaan: Kaste tekee meistä Kristuksen opetuslapsia ja kristillisen kirkon jäseniä. Opetuslapsina meillä on lähetin, sanansaattajan, viestinviejän tehtävä. Ei mikään pikku juttu siis.